Kulkuri (Otto Tiupan runo)
Kulkuri. Kirjoittanut Otto Tiuppa |
- Talvi on tuima ja pakkanen paukkuu,
- kulkurimiestä kylänkoirat haukkuu.
- Töitä ei löydä, taas on taival eessä,
- kulkurille tilaa ei kenenkään reessä.
- Saapas on rikki, ohkanen on takki,
- päätä ei suojaa vanha räysälakki.
- Kukkaro tyhjä, joka penni syöty,
- katkerilla kiroilla on mielensä lyöty!
- Taival on pitkä, kulkureita karttuu,
- tehtaiden porteilla työttömiä varttuu.
- Mestarit nauraa, ivatakin koittaa,
- tylyydessä toinen toistansa voittaa.
- Kulkurijoukot rikkaudet loivat,
- itsensä riistää puhtaaksi kun soivat. –
- Öiksi ne usein jäävät taivasalle.
- »kiusana» näin ollen tälle maailmalle!
- Kulkurin aika kerran myöskin koittaa,
- silloin kun työmies järjestyen voittaa!
- Kulkuri sen tietää, hammastansa purren,
- katkerin mielin uhreja nyt surren.
- (Jälkeenjääneistä käsikirjoituksista.)
Lähde: Kevättervehdys, 1917. Julkaistu myös teoksessa Kalemaa, Kalevi (toim.): Nyt ylös kansa kaikkivalta: Valikoima vanhan työväenliikkeen runoutta, s. 51. Jyväskylä: Gummerus, 1975. ISBN 951-20-1128-X.