Kulkijapoika

Kulkijapoika.

Kirjoittanut Lauri Soini


Rikkaat ja viisaat ne syrjässä kuiskaa:
«voi tuota poikaraukkaa!
Koditonna, varatonna, arvotonna
maita ja metsiä laukkaa!«
Suotta ne sureksivat rikkaat ja viisaat,
suotta ne soittavat suuta.
On niillä riistaa ja juonia järjen,
tokkopa lie heillä muuta.
Mulla on Suomeni suloutta täysi,
metinen sen metsäkin mulla.
Lehtojen lintuset mieleni kiehtoo
riemuja laulelulla.
Elämän vilkasta vilinätä vilkkuu
mulle matkoilla silmiin,
neitoset kainoina vilkahutellen
taloloista hiipivät ilmiin.
Joskus jos en saa illallista,
ei sitä tarvitse surra,
voinhan ma silloinkin aatoksissa
herrojen herkkuja purra.
Ei ole syytä mun sydämeni surra,
vaikk’ olen kulkevainen.
Mulle on Suomeni kaikkialta
yhtä armahainen.

Vaasassa 1898.


Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.