Kulkijapoika

Kulkijapoika. Kirjoittanut Lauri Soini

Rikkaat ja viisaat ne syrjässä kuiskaa:

«voi tuota poikaraukkaa!

Koditonna, varatonna, arvotonna

maita ja metsiä laukkaa!«

Suotta ne sureksivat rikkaat ja viisaat,

suotta ne soittavat suuta.

On niillä riistaa ja juonia järjen,

tokkopa lie heillä muuta.

Mulla on Suomeni suloutta täysi,

metinen sen metsäkin mulla.

Lehtojen lintuset mieleni kiehtoo

riemuja laulelulla.

Elämän vilkasta vilinätä vilkkuu

mulle matkoilla silmiin,

neitoset kainoina vilkahutellen

taloloista hiipivät ilmiin.

Joskus jos en saa illallista,

ei sitä tarvitse surra,

voinhan ma silloinkin aatoksissa

herrojen herkkuja purra.

Ei ole syytä mun sydämeni surra,

vaikk’ olen kulkevainen.

Mulle on Suomeni kaikkialta

yhtä armahainen.

Vaasassa 1898.

Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.