Kulkijan lauluja.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Minä kulkuripoika kurja,
Minä kuljen ja laulan vaan.
On ollut mun eloni hurja
Ja synkeä soinnultaan.
Minä kuljen, kuljen ja laulan –
Ei tyydytä mua muu;
Minä kuljen ja laulan siksi,
Kun täyttyvi mullalla suu.
Tähdet vilkkuvat taivahalla
– Kulkija yksin kulkee –
Missä on koti kulkijalla,
Kussa silmänsä sulkee?
Koti kulkijan kaikkialla
– Nukkuvi nurmikolle –
Tähdet vilkkuvat taivahalla
Kuolleelle kulkijalle.
Kaikilla on kumppaninsa
Muilla, paitsi ei minulla:
Rannalla tavin toveri,
Koivussa käkösen kulta.
Kotihin on muiden mieli,
Oman pellon pientarille –
Mulla mieli poies mennä,
Kauas kulkea kotoa.
Muilla on iloinen mieli
Riemu rinnassa asuvi –
Sydän mulla synkeänä
Mieli mustana alati,
Paista, oi Jumalan päivä,
Herran kehrä hellittele
Minunkin poloisen poi’an
Sydämmelle synkeälle!
Jotta voisin miekin koito,
Poika kurja kulkevainen
Laulun laatia ilosta,
Soinnuista suvisen syömmen.

30-9 1900.


Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.