Kukkiva kaktus
| Kukkiva kaktus Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Kuin polttavan unelman tuoreen kukkasi avaat
- minun huoneeni ilmassa harmajan painostavassa,
- ja kuin liekissä, äkkiä esiin puhkeavassa,
- värin, elämän runsauteen sinä yöstäsi havaat.
- Ylen köyhänä, käpristyneenä ja okain kovin
- ikäs kaiken sa nukuit ahtaalla ikkunalla.
- Mut tomuisen, paksun ja karhean kuoresi alla
- elit sittenkin, täysin ja mahlasta paisuvin povin.
- Ruma, kahlittu kasvi, nyt rajoissas pakahtunet,
- sin’ et oloas kutistunutta nyt enää kestä!
- Sinä leimahdat esiin vankilas pimeydestä
- kevätilmaan singoten sisimpäs valtavat unet.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.