Kukkiva kaktus

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Kuin polttavan unelman tuoreen kukkasi avaat
minun huoneeni ilmassa harmajan painostavassa,
ja kuin liekissä, äkkiä esiin puhkeavassa,
värin, elämän runsauteen sinä yöstäsi havaat.
Ylen köyhänä, käpristyneenä ja okain kovin
ikäs kaiken sa nukuit ahtaalla ikkunalla.
Mut tomuisen, paksun ja karhean kuoresi alla
elit sittenkin, täysin ja mahlasta paisuvin povin.
Ruma, kahlittu kasvi, nyt rajoissas pakahtunet,
sin’ et oloas kutistunutta nyt enää kestä!
Sinä leimahdat esiin vankilas pimeydestä
kevätilmaan singoten sisimpäs valtavat unet.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.