Kukkasen taivas (1870)

Kukkasen taivas. (Oskyld. Ingent. v. 1821.) Kirjoittanut Abraham Poppius

Oli se kaipo kukkasella

              Kaunoisella,

Vaippakorvalla valitus,

Ettei häntä lentäväksi

              Luoja luonut,

Eikä suonut soittajaksi;

Ettei kieltä kimalaisen

              Kukka saanut,

Jolla maistaisi mesiä;

Että itse iloitsisi,

              Imeksisi

Hyvän henkensä liimoja.

Vaanp’ on Luoja lausununna,

              Luotuansa,

Kukan korvahan korean:

”Kun sun neitonen näkevi,

              Ihanainen,

Sulhaselleen säilyväinen.

Niin sen silkkisiivillänsä,

              Sinisilmän,

Näet lentävän lähelle.

Eipä lintu lentäväinen

              Liukkahampi

Kuin se neito nurmen päällä;

Eipä perhonen pikemmin

              Pakeneva,

Kuin se tyttö on tuleva;

Eipä lumi varvikossa

              Valkoisempi

Kuin sen käsi kaunokainen.

Niinpä tulet tyvestäsi

              Taitetuksi,

Nouset neitosen nisille;

Eipä taivas täydellinen

              Täytelämpi

Nuoren rintoja Rikiinan;

Eipä mesi mehiläisen

              Mehuisampi

Kuin on huulet Hilturilla.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.