Kukkasen taivas
Kukkasen taivas Kirjoittanut Abraham Poppius |
- Oli se kaipo kukkasella
- Kaunoisella,
- Vaippakorvalla valitus:
- Ett’ei häntä lentäväksi
- Luoja luonut,
- Eikä suonut soittajaksi,
- Ett’ei kieltä kimalaisen
- Kukka saanut,
- Jolla maistaisi mesiä,
- Että itse iloitsisi,
- Imeksisi
- Hyvän henkensä himoja.
- Vaanp’ on Luoja lausununna,
- Luotuansa,
- Kukan korvahan korean:
- »Kun sun neitonen näkevi,
- Ihanainen,
- Sulhaselleen säilyväinen,
- Niin sen silkkisiivillänsä,
- Sinisilmän,
- Näet lentävän lähelle;
- Eipä lintu lentäväinen
- Liukkahampi,
- Kuin se neito nurmen päällä;
- Eipä perhonen pikemmin
- Pakeneva,
- Kuin se tyttö on tuleva;
- Eipä lumi varvikossa
- Valkoisempi,
- Kuin sen käsi kaunokainen.
- Niinpä tulet tyvestäsi
- Taitetuksi,
- Nouset neitosen nisille,
- Eipä taivas täydellinen
- Täytelämpi
- Nuoren rintoja Rikiinan,
- Eipä mesi mehiläisen
- Mehuisempi,
- Kuin on huulet Hilturilla.»
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.