Kukkasen taivas

Kirjoittanut Abraham Poppius


Oli se kaipo kukkasella
          Kaunoisella,
Vaippakorvalla valitus:
Ett’ei häntä lentäväksi
          Luoja luonut,
Eikä suonut soittajaksi,
Ett’ei kieltä kimalaisen
          Kukka saanut,
Jolla maistaisi mesiä,
Että itse iloitsisi,
          Imeksisi
Hyvän henkensä himoja.
Vaanp’ on Luoja lausununna,
          Luotuansa,
Kukan korvahan korean:
»Kun sun neitonen näkevi,
          Ihanainen,
Sulhaselleen säilyväinen,
Niin sen silkkisiivillänsä,
          Sinisilmän,
Näet lentävän lähelle;
Eipä lintu lentäväinen
          Liukkahampi,
Kuin se neito nurmen päällä;
Eipä perhonen pikemmin
          Pakeneva,
Kuin se tyttö on tuleva;
Eipä lumi varvikossa
          Valkoisempi,
Kuin sen käsi kaunokainen.
Niinpä tulet tyvestäsi
          Taitetuksi,
Nouset neitosen nisille,
Eipä taivas täydellinen
          Täytelämpi
Nuoren rintoja Rikiinan,
Eipä mesi mehiläisen
          Mehuisempi,
Kuin on huulet Hilturilla.»


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.