Kukkanen

Kukkanen. Kirjoittanut Johan Bäckwall

Miks’ et luonut luonnon Luoja,

Luonut mulle lentimiä,

Perhon siipiä suannut?

Jos sä Luoja oisit luonut,

Luonut lentimet minulle,

Siivet perhosen suannut;

Lenteleisin, liuottaisin

Pitkin kauniita ketoja,

Pitkin pellon piertanoita:

Aina ma olisin siellä

Kussa ke’ot kaunihimmat,

Kussa perhoset paremmat.

Ei se ruusu runsahasti

Saisi satehen vesiä,

Pisaroita pilvyjien;

Kaste’ki pian katoisi,

Pois kansisi kukasta,

Sirisisi siiviltäni;

Jos sa Luoja oisit luonut,

Luonut lentimet minulle.

Vaan sä loit mun luonnon Luoja

Ilman siivittä sulita,

Kiini kasvatit ketohon

Alle tuulijen tuhanten;

Alle ankarain sa’etten.

Vaanko loit mun luonnon Luoja,

Jätit antias Jumala,

Ilman olemaan ilotta?

Et sä luonut luonnon Luoja,

Mua jättänyt Jumala

Ilman olemaan ilotta:

Loit mun lehtohon lemuksi,

Niityn hunajahajuksi,

Kaunistukseksi ke’olle,

Pulskueksi piertanolle;

Loit mun Luoja perhosille

Ihanaiseksi iloksi,

Mettisille mielennäksi.

[Johan Bäc]–kw–[all]

Lähde: Maamiehen Ystävä 20.4.1844.