Kukkanen.

Kirjoittanut Johan Bäckwall


Miks’ et luonut luonnon Luoja,
Luonut mulle lentimiä,
Perhon siipiä suannut?
Jos sä Luoja oisit luonut,
Luonut lentimet minulle,
Siivet perhosen suannut;
Lenteleisin, liuottaisin
Pitkin kauniita ketoja,
Pitkin pellon piertanoita:
Aina ma olisin siellä
Kussa ke’ot kaunihimmat,
Kussa perhoset paremmat.
Ei se ruusu runsahasti
Saisi satehen vesiä,
Pisaroita pilvyjien;
Kaste’ki pian katoisi,
Pois kansisi kukasta,
Sirisisi siiviltäni;
Jos sa Luoja oisit luonut,
Luonut lentimet minulle.
Vaan sä loit mun luonnon Luoja
Ilman siivittä sulita,
Kiini kasvatit ketohon
Alle tuulijen tuhanten;
Alle ankarain sa’etten.
Vaanko loit mun luonnon Luoja,
Jätit antias Jumala,
Ilman olemaan ilotta?
Et sä luonut luonnon Luoja,
Mua jättänyt Jumala
Ilman olemaan ilotta:
Loit mun lehtohon lemuksi,
Niityn hunajahajuksi,
Kaunistukseksi ke’olle,
Pulskueksi piertanolle;
Loit mun Luoja perhosille
Ihanaiseksi iloksi,
Mettisille mielennäksi.

[Johan Bäc]–kw–[all]


Lähde: Maamiehen Ystävä 20.4.1844.