Kukka kulossa

Kukka kulossa. Kirjoittanut Katri Vala

Kun istuin helmaanvajonnein käsin

ja katsoin laimein silmin maailmaa,

joka oli täynnä haalistuneita värejä,

kuulin jonkun huutavan minua.

Mikä tuska palata elämään

olemattomuuden rajalta!

Kaikki minussa järkkyi

ja vuoti verta.

Rauenneissa aistimissani

tuntui hullaannuttava kirvelys,

kun niihin sattui elämän heijastus.

Sieluni, joka lepäsi harmaana

kuin kulon polttama maa,

vapisi ja repeili,

ja sen tuhkaan leimahti

kirpeänpunainen kukka

tuskallisesti hehkumaan.

Julmana ja kauniina

toteutti elämä alituista uudistumistaan.

Osa olemustani viipyy vielä

olemattomuuden rajalla,

mutta toiseen virtaa jo kirkas veri,

ja humisee ääretön riemu

uuden kukkimisen ihanuudesta.

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.