Kukka kulossa.

Kirjoittanut Katri Vala


Kun istuin helmaanvajonnein käsin
ja katsoin laimein silmin maailmaa,
joka oli täynnä haalistuneita värejä,
kuulin jonkun huutavan minua.
Mikä tuska palata elämään
olemattomuuden rajalta!
Kaikki minussa järkkyi
ja vuoti verta.
Rauenneissa aistimissani
tuntui hullaannuttava kirvelys,
kun niihin sattui elämän heijastus.
Sieluni, joka lepäsi harmaana
kuin kulon polttama maa,
vapisi ja repeili,
ja sen tuhkaan leimahti
kirpeänpunainen kukka
tuskallisesti hehkumaan.
Julmana ja kauniina
toteutti elämä alituista uudistumistaan.
Osa olemustani viipyy vielä
olemattomuuden rajalla,
mutta toiseen virtaa jo kirkas veri,
ja humisee ääretön riemu
uuden kukkimisen ihanuudesta.


Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.