Kukka (Bäckwall)
| Kukka. (Lähetetty.) Kirjoittanut Johan Bäckwall |
- Kaunis kedon kukka,
- Äsken elämähän vironnut
- Haudataan jo rukka:
- Paha mato juuren turmellut.
- Perhot tutut sillen
- Mettiäiset mättähistä myös
- Tulit tervehdellen
- Hänt’ iloisessa työss’.
- Vaan kukka kivussaan
- Ei hän huomannut, ei havainnut
- Ett’ vaapsiainen vaan,
- Eikä – mettiäinen halainut.
- Ilta tuli, päivä laski
- Kukka kuolon kolkon käsiss’
- Lakastunut, vielä haasti:
- ”Elon toivo mull’ on hengiss.”
- Monta aamuu, montaa iltaa
- Oli tullut, myöski mennyt –
- Kevä lähes – maanki rintaa
- Aurinko jo lämmittänyt.
- Siemeneestä nousi
- Tutull paikall kukka kaunonen
- Impi tuli luoksi
- Kukan, ilolla näin sanoen:
- Itkin totta kuolois
- Koskan kovaa onnees katselin
- Vaan jo tunnen luontois –
- Kaunis on se – jos niin kuolisin!
Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 24. elokuuta s. 2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.