Kukat

Kukat. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

«Juoksustasi varmaan

lienet väsynyt?

Mennös maata, armaan’!

Hyvää yötä nyt»!

Äiti antoi suutelon.

Fanny vaiti on.

«Pääsi tyynyyn paina,

lapsi, uinumaan!

Ah! sä kuihdut aina

joka päivä vaan».

Fanny raukein katsehin

silmää taivaihin.

«Vedessä on kukkas,

jotka kotiin toit;

koko yönkö, rukka,

niitä vartijoit?»

Äiti kulta, katsoppa

pilvein kukkia!

«Tyydy kukkiin mailla,

nukkuin, kasvaen

maisten kukkain lailla,

kevääst’ iloiten».

Fanny ikikeväällen

hymys huoaten.

«Taivaan tähdet illoin

tuolla tuikkivat,

enkelein luo silloin

mua kutsuvat.

Äiti, jos mua kaivataan,

olen siellä vaan.

Kukat siellä loistaa

eikä kuihdukkaan.

Seppeltä mä noista

vastaas laittaa saan.

Näitä ensin tomullein

kylvät muistoksein».

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.