Kuinka Avio-Sääty oikein on aljettava
| Kuinka Avio-Sääty oikein on aljettava Kirjoittanut Henrik Achrenius |
Kuinka Avio-Sääty oikein on aljettava, ja kuinka siinä elää pitää; Hää-Runoisa lyhykäisesti eespantu, vuonna 1765, Henric Achreniukselta.
muokkaa- Koska Julkinen Jumala,
- Herra Taivasten takana,
- Oli tehnyt terävästi,
- Koonnut mullan kokkareesta,
- Esi-Isän, Elävitten,
- Adamin, ajan alusa,
- Nähnyt kansa Kaikkivalta
- Juuri julki viisahasti,
- Ettei Ihmisen, ihanan
- Tämän tehtynsä Urohon,
- Ollut hyvä oleskella
- Yksin Yrtti-kartanosa;
- Teki Evan Emännäksi
- Kylki-luusta luiskahutti,
- Jonka Adamin avuksi
- Sääsi, kulta kumpaniksi.
- Näin on Luoja laittanunna,
- Säätänyt Avio Sääyn,
- Jota tuloovi totella
- Aina pyhänä piteä,
- Arvosa aivan isoja,
- Asiana ankarana.
- Ei se ole ollenkana
- Keino Hevon heittämisen
- Taikka varsain valituksen;
- Mutta kauppa sangen kallis,
- Suuri-arvonen asia.
- Jota aina ajatella
- Niitten tieteä tuloovi,
- Jotka paria parasta,
- Kumppania kuulustavat,
- Ettei halut haisevaiset,
- Syän siivosta tyheä,
- Viettäs’ kahta, vieritysten,
- Aviota alkamahan.
- Heijän tuloovi totella
- Ahkerasti ajatella,
- Kumpi heille hyövyllinen
- Olis, paljota parempi,
- Eli erillä eleä
- Tahi puolison parissa.
- Kuin on havaittu hyväksi
- Ajatellen arvattuna,
- Ett’ on puoliso parempi,
- Apu aivan hyövyllinen;
- Sitte tuloovi totella
- Heijän, Herralta anoa,
- Että antas avullisen
- Kumppanin varsin valitun,
- Jonka kansa kaunihisti,
- Herran pelvosa pyhäsä,
- Matas’ maailman läpitse,
- Hivuttelis hiljaksensa.
- Sillä taitaavi tavalla
- Julki pelvosa Jumalan,
- Miesi vaimoa valita’,
- Vaimo miestä vaavitella,
- Pyhät päälletarkoitukset
- Aina aivoin täyvytellä.
- Joka kaunista kysyyvi,
- Naipi naaman ihanaisen,
- Sill’ on onni ajaks’ vainen,
- Hyvä hetkeksi vähäksi.
- Koska vaivat kohtajavat
- Saavuttavat sairauet,
- Silloin silmistä koreus,
- Pulska näkö putoavi.
- Omenat ei ole kaikki
- Kuoren alta avulliset,
- Paljon joukossa pahoja
- Melkiästi mä'änneitä,
- Vaikka kuori kuumottaavi,
- Punertaavi pulskasti.
- Siitä vanhat vakaisesti
- Sanovat sangen jalosti:
- Ei oo’ kullaks’ kiiltäväinen,
- Hopiaksi hohtavainen
- Kaikki, aina arvattava:
- Kaunis kakku päältä nähen,
- Akanainen alta kuoren.
- Vahingoksi vaimo kaunis,
- Köyhällä hyvä hevonen.
- Ei salli savinen pelto
- Koreata kuokkiata,
- Piijan pitkeä hametta.
- Eipä näkö työtä tee
- Kaunis kaskia rovihte.
- Mitä riistat, rikkauet
- Avittavat arkun täyvet,
- Koska sopu kokonansa
- Ompi poijes poikennunna,
- Koska pari pauhajaavi
- Kähiseevi keskenänsä,
- Riiteleevi riettahasti
- Keppi käessä keikkaseepi?
- Kylmä kulta kumppaniksi,
- Valju vaimoksi hopea.
- Pelko Jumalan parahin
- Olkohon ojennus-nuora.
- Joka seisoo sen perähän
- Etsiipi sitä etua,
- Sill’ ei ole ollenkana
- Tarves katua kauppahansa.
- Ei saa vaimoa valita,
- Niistä miestä mielitellä,
- Jotka ovat omahiset,
- Liittyvät liki sukuhun;
- Muutoin toeksi tuloovi
- Vanhain sanat vakaisimmat:
- Susi naipi Sukulaisen,
- Karhu oman kantamansa.
- Vahva lupa Vanhemmilta
- Lasten laittoa pitäävi,
- Kuin on astua ajatus
- Naima-keinohin käsiksi:
- Tämän ankaran asian
- Neljäs käsky käsittäävi.
- Kuin on miesi vaimon saanut,
- Vaimo miehen vihittynä,
- Vielä heijän vikkelästi
- Pitäävi vaari piteä,
- Että etsivät enissä,
- Syän-pohjasta syvästä,
- Olla omana Jumalan
- Ystävänä ylimmäisen:
- Että toisensa edellä,
- Esimerkillä hyvällä,
- Aina astuvat jalosti,
- Vakaisesti vaeltavat:
- Ovat aina avulliset,
- Kärsiväiset keskenänsä,
- Yksimieliset molemmin,
- Uhiasti uskolliset:
- Että lapset, lahjoitetut,
- Suout suurelta Isältä,
- Heijän huomaan Hempiähän,
- Kaunihisti kasvasivat,
- Taiten kaikella tavalla,
- Suuren julkisen Jumalan
- Kunniaksi, korkeimman.
- Että ankaran asian,
- Puoli sanoilla sanotun,
- Nämät ystävät ylimmät,
- Ankara avio-pari,
- Ovat vaariin ottanehet:
- Siitä aina siistimmästi
- Vaarin vakaisen pitävät,
- Minä toivon totisesti,
- Enkä ensinkään epäile.
- Siis jo toivotan toella
- Syvyyestä syämmeni.
- Että Taivasten Tekiä
- Suuri Luoja Luotuitten,
- Siihen siirtäs siunauksen,
- Armon antaisi avaran!
- Että aljettu asia,
- Heijän tehtyä teoksensa,
- Koitus Herran Kunniaksi,
- Ylistykseksi ylimmän:
- Tulis’ heille tuntuvaksi
- Ikä-päiviinsä iloksi,
- Varsin myöskin Vanhemmille!
- Onni olkohon omana
- Tällä parilla, parahin!
- Kaikki aivotut asiat
- Heille kayköhöt kätehen!
- Olkohon ikä iloinen
- Elämä juuri etusa;
- Mutta loppu murhetoinen
- Ero autuas ajasta!
Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 29.9.1832.