Kuin tuomana taian

Kuin tuomana taian. Kirjoittanut Irene Mendelin

Ne nukkuvat vielä metsät ja maat

ja näkevät armasta unta.

Ne nukkuvat ve’et ja notkot ja ha’at –

niin paljon on jäätä ja lunta,

ja tuimana tuuli ilmassa karkeloi,

mut paju sai »kissat», leppä jo aaluvoi.

Ja viikko kun muuan vieriipi vaan,

niin lehdossa käki jo kukkuu,

ja päivyen lämpö käy yli maan

ja kukkihin jalka se hukkuu.

Kuin tuomana taian riemu se helkähtää

ja valon on valta, yötä ei enää nää.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.