Kuin kuusen, koivun on kohtalomme

Kuin kuusen, koivun on kohtalomme. Kirjoittanut Irene Mendelin

Hän jalo, armas – jalompi muita,

Hän täyden lempeni multa saa,

Hänt’ aatos etsii ja sydän kaipaa –

Se häntä alati kuulostaa.

Kuin korven kuusi, tuo tumma, sorja,

Se katsoo koivua laaksomaan,

Se katsoo kaihoen, ikävöiden –

Mut ei saa omaksi milloinkaan.

Kuin kuusen, koivun on kohtalomme;

Et mua, armas, sa saada voi;

Siks’, yksin lemmin ja yksin laulan –

Kai joutsenlauluni kerran soi!

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.