Kuhnijain laulu
| Kuhnijain laulu. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Mun on niin herttaisen hyvä olla
- kuin sairaan Betesdan lammikolla,
- kun olen istunut vedessä.
- Mä pääsin taudeista tällä tapaa,
- nyt olen vaivoista vallan vapaa,
- on uusi elämä edessä.
- Ei mitään lääkettä ennen vettä
- oo ollut. Tiedämme, sitä että
- jo esi-isämme käyttivät.
- Eivätkä suinkaan he aivan suotta
- niin terveet olleet: kun sata vuotta
- ja enemmänkin he täyttivät.
- Vaan tätä lääkärit eivät kiitä;
- on omat lääkkeensä heillä, niitä
- he aina tahtovat tyrkyttää.
- Nyt taas on keksitty jotain uutta –
- se mitä lie kuuttasataakuutta –,
- mi kuppatautiset myrkyttää.
- Mutt’ ennen vanhaan vain puhdas vesi
- pois vaikka millaisen taudin pesi
- kuin kädet pestähän noesta.
- Sen kautta pitaalitauti luistaa –
- nuo kertomuksethan kukin muistaa
- kai vielä Jordanin joesta.
- Ja yhä meidänkin kansallamme
- on varmin pelastus – kylpyamme,
- kun sitä oikein vain käytetään.
- Näin puhdistumme me kautta kasteen –
- noin kahdenkymmenenviiden asteen
- vedellä amme kun täytetään.
- Se pelastaa meidät kuolemasta
- ja synnin vallasta, saatanasta,
- ja vanhan Aatamin hukuttaa.
- Se saapi terveeksi sairastuneen,
- ja rauhallisehen, syvään uneen
- se levottomankin nukuttaa.
- Se taudinsiemenet kaikki tappaa
- ja lapamadotkin ulos lappaa,
- ja moni on saanut kokea
- semmoista, jota ei voisi luulla:
- voi mykkä puhua, kuuro kuulla,
- ja saapi näkönsä sokea.
- Jos sull’ on vatsa- tai keuhkotauti,
- niin älä lääkkeitä lainkaan nauti –
- ne ovat karvaita, pahoja.
- Suli’ onhan helpompi keino eessä,
- mi auttaa varmasti: istu veessä,
- niin paljon säästät sä rahoja.
- Jos lapset sairastaa kurkkumätää
- tai tulirokkoo – ei mitään hätää,
- kun annat höyryssä hiota,
- ja sitten ammeeseen kaadat vettä
- ja annat istua siinä, että
- saa tauti ruumiista liota.
- Jos lapset kirkuvat, ämmä pauhaa,
- ei sulle pahaakaan anna rauhaa,
- niin keino tää ota etehen.
- Kas, heti rauhoittaa kylpy akkaa,
- ja samoin kirkuna lasten lakkaa,
- kun panet istumaan vetehen.
- Tää keino parantaa myöskin hullut.
- Jos joku on mielenvikaan tullut,
- se hänelle on hyvin tärkeä.
- Kun hänet istumaan vesivannaan
- vaan hetkeks muutama kerta pannaan,
- jo tulee päähän taas järkeä.
- Jos päässä huono on, harva tukka
- ja alkaa lähteä, niinkuin nukka
- varisee vanhasta takista,
- ei kauan kestä, kun koko kallo
- on putipuhdas kuin puinen pallo
- ja loistaa loitolle sakista.
- Vaan ilman öljyä, ilman rasvaa
- taas tukka kauniisti päässä kasvaa,
- se tulee pitkää ja paksua,
- kun istut iltasin vesipaljuun.
- Näin hiukset taasen saat päähän kaljuun
- ja ilman pientäkään maksua.
- Niin monen runoilla tekee mieli,
- vaikkei oo selvillä äidinkieli
- eik’ ole ollenkaan kykyä.
- Niin monen semmoisen kynämiehen
- on jäänyt kehitys puolitiehen,
- ja varsinkin tätänykyä.
- Vaan ilman pientäkään harjoitusta
- ja kehitystä ja opastusta
- voi runoilla kuka tahansa,
- kun istuu ammeessa aamusella
- ja pitkin päivää ja iltasella
- ja hautoo vedellä mahansa.
- Siis jos sä runoilla tunnet halun
- ja olet valmiiksi saanut alun,
- niin kuhnimalla saat jatkoa.
- Ei tarvis runoa kesken jättää,
- ei myöskään liikoja siihen mättää,
- ei suotta sanoja katkoa.
- Mä tätä keinoa aina käytän,
- näin esimerkkiä muille näytän –
- siks olen virkeä toimissa.
- En vallan vähistä sairastukaan,
- vaan olen terve kuin tuskin kukaan
- ja aina hyvissä voimissa.
- Vaan kun ma kuitenkin kerran kuolen
- ja tulen tähtien tuolle puolen,
- on pitkä matka tuo edessä,
- niin en mä helvettiin joudu vaivaan,
- vaan aivan varmahan perin taivaan,
- kun olen istunut vedessä.
- Vaan kyllä kai tämä nyt jo riittää,
- en tahdo enempää tähän liittää,
- vaan tämän lauluni lopetan,
- ja riisun housuni, panen myttyyn
- ja menen istumaan vesipyttyyn –
- teen mitä toisille opetan.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.