Kruunauskirkossa

Kruunauskirkossa. Kirjoittanut Saima Harmaja

Oville taivaan aukee huima tie,

vuossadoin pystytetty, ihmispolvin.

Sen kaaret kaarten päältä ylös vie,

ja tähdet sinkoo tähtiparviin holvin.

Niin nöyrin sätein kivet kimaltaa,

kumartuu jumaläidit yli lasten,

ja hymyyn pyhimysten autuasten

tuliset lasivärit lankeaa.

Vaan missä yli kaarten huimimmin

pois syöksyy kaaret, kohoo valtavasti

se risti, jolta käsin haavaisin

luo Kristus katseen sydäntomuun asti,

kun korkealla aukee pyörryttäin

sen taivaan ukset, josta varjon näin.

Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.