Krouvi

Krouvi Kirjoittanut Sándor Petőfi

Suomentanut Julius Krohn.

Kylän päässä, rantapuolla

Seisoo krouvi; nähdä voisi

Joessakin sen kuvan tuolla,

Jos ei pimeä jo oisi.

Mutt’ yö pimeni jo. Nukkuu

Kaikki; tyhj’ on kylän raitti;

Lautankin jo kiinsi lukku.

Pimeys vaan valvoo – vaiti.

Mutta krouvist’ ääntä raikuu.

Pojat peuhaa, hoilaileepi,

Riita, riemu kauvas kaikuu,

Ikkunat särähteleepi.

”Lisään viiniä vaan aina!

Parastas tuo, muori kulta!

Vanhaa, niinkuin mummu vainaa,

Vaan kuin armaan’, täynnä tulta!”

”Mustalainen, joudu juhlaan!

Soita oikein hurjan lailla!

Nyt mä tanssin, rahat tuhlaan,

Sielun’ myön, jos viel’ ois vailla!”

Kolke kuuluu luukun takaa:

”Peuhaamasta lakatkaatte!

Hiljaa, pojat! – Herra makaa –

Muuten selkähänne saatte!” –

”Hiiteen herroines saat mennä!

Nytpä vasta oikein pannaan!

Vingu, viulu, jousi, lennä!

Maksuks vaikka paitan’ annan!”

Luukkuun taaskin joku kolkkaa,

Rukoilevi pieni neiti:

”Ihmiskullat, hiljaa olkaa!

Sairahana makaa äiti.”

Pohjaan lasit juodaan heti,

Soittajaa yks kylkeen nyhjää,

Loppunuottinsa se veti –

Koht’ on krouvi hiljaa, tyhjä.

Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.