Kova pää

Kova pää. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Kun äiti A:ta ensimäistä

Opetti mua ääntämään,

Mä satuin pääni kääntämään, –

Silmäilin kissaa leikkiväistä, –

Mieleeni jäi vaan nuhde tää:

”Laps-rukka, sull’ on kova pää!”

Sen jälkeen koulumestar-ukko

Mua opetti kuin kelpo mies!

Löi päähän, jotta tuns ja ties

Pään laadun! Sitten hivus-tukko

Kourassa hartaast’ äännähtää:

”Voi lurjus, sull’ on kova pää!”

Jouduinpa rippikoulun ikään,

Mä lukkarille määrättiin;

Taas pääni tarkoin tutkittiin:

”Sun päähäs ei vaan pysty mikään,” –

Näin kanttorimme ärjähtää, –

”Voi konna, sull’ on kova pää!”

Nyt vasta mieleheni entää:

Kaikk’ kirjat vieköön emä hiis!

Mä soturiksi riennän siis!

Jos luoti otsahani lentää,

Se siitä varmaan syrjähtää,

Kun mull’ on hirmun kova pää!

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.