Kova kohtalo

Kova kohtalo. Kirjoittanut Emil Lindahl

Muiden rinta riemuntäysi,

multa murhe mielen jäysi.

Muut ees elo hurmas hetkin,

minut harvoin – harharetkin.

Muut he saivat lemmenvalmun,

minä vain kuin vaivaisalmun.

Muille vuoti huulten medet,

mulle säälin valjut vedet.

Muiden täyttyy toivomukset,

mulle onnen umpiukset

kolkuttaissa kiinni pysyy;

kohtalo vain ilkkuin kysyy:

Kuka, mistä, minne matka?

Täst’ ei pääse, kierrä, jatka.

Olet liian heikko, halpa,

särje onnen oven salpa!

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.