Koulusta eroaville tovereille

Koulusta eroaville tovereille. Kirjoittanut anonyymi

Tuolla lahden laitehella

Suojassa on saarien

Sorjan niemen kainalossa

Valkamainen rauhainen.

Syrjäisestä sijastaan

Sit’ ei juuri huomaakkaan.

Raivomyrskyn riehuvaisen

Sen ei voima sinne näy,

Eikä aallot vaahtopäiset

Tyrskyinensä tänne käy.

Tyyn’ on lahden pinta vaan

Rauhaisana levossaan.

Työtä täällä kuiten tehdään,

Toimetta ei ollakkaan,

Kirvehiä heilutetaan,

Puuhatahan uutteraan

Vaikkei kalske kuulukkaan

Kauas muuhun maailmaan.

Aluksia siellä syntyy

Joukoin lukemattomin,

Niitä sitte varustellaan

Valtamerten myrskyihin.

Lakkaamatta käypi työ,

Lepoa suo tuskin yö.

Ja kun taasen alusjoukko

Valmihiksi saatu on,

Siitä vast’ on valkamassa

Ilo, riemu rajaton;

Kaikuessa laulujen

Lasketaan ne vetehen.

Kiiltävinä, uljahasti,

Puhtahine purjeineen

Suuntaavat ne satamasta

Kauas maahan etäiseen.

Kautta myrskyin, pauhuin vie

Ulappainen, aava tie.

Niin ne kaikki eri teitä

Hajoavat maailmaan,

Mikä ompi vakavana,

Mikä horjuu kulussaan,

Mutta kaikki kuitenki

Yhä eespäin pyrkivi.

* * *

Tämän, veikot, oottekin juuri

Te valkaman venhoja vaan;

Ja te nyt pois aiotte täältä

Ulos aavalle purjehtimaan.

Tämä helmansa suojassa kätki

Ja autteli vaarassa ain’,

Sepä myös opin antoi ja tiedot

Asehiksi ja oppaiksi vain.

Elon myrskyjen taistohon teidät

Nyt tuuli ja purjehet vie,

Ulapalla ja vaarojen kautta

Yhä kulkevi huojuva tie.

Joka puolella uhkaavi niellä

Ja suistoa turmiohon

Salavirtojen pyörtehet viekkaat –

Kariloita vaan matkanne on.

Mut jos ompi Hän perämiesi,

Mi myrskytki hillitä vois,

Elon Herra jos kulkunne johtaa,

Hän vaaratki torjuvi pois.

Läpi viekkahan maailman pauhun

Te oikeahan satamaan

Kodin rauhasan saavutte helmaan

Jos te Hänt’ yhä seuraatte vaan.

Eetu.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.