Koulun vihkiäisissä
| Koulun vihkiäisissä. Kirjoittanut Simo Korpela |
I
muokkaa- Miksi juhlavaatteissansa
- Kansaa tänään kokoon käy?
- Miksi arkitoimistansa
- Kukaan huolivan ei näy?
- Miksi kaikin ollaan näin
- Hartaina ja paljain päin?
- »Turhiin aikansa he tuhlaa,»
- Äyhkii joku äkeissään.
- Erehdyt, nyt toivon juhlaa
- Toivein vakain vietetään.
- Valo voittaa, väistyy yö,
- Eteenpäin käy hengen-työ.
- Vanhempain ja lasten huulet
- Laulaa kevään laulua,
- Vaikka syksyn kylmät tuulet
- Riisti ruusut luonnolta,
- Usviin rannat uppoaa,
- Toivo mielet kirkastaa.
- »Liekö toivollanne pohjaa,»
- Empii epäilysten mies,
- »Kansa pirstounut, ken ohjaa
- Onnen valkamaan sun ties?
- Halki usvain syksysään
- Tuskin tähteäkään nään.»
- Herra taivaan usvat poistaa,
- Valkamaan vie oma työ,
- Päivä kirkas vielä loistaa,
- Vaikka nyt on meillä yö.
- Itseemme ja Jumalaan
- Oppikaamme luottamaan!
- Keskell’ yön ja toivottuuden
- Toivon juhlaa vietämme,
- Sävel soi jo aamun uuden,
- Jumalalta saapuu se.
- Siksi kaikin ollaan näin
- Hartaina ja paljain päin.
II
muokkaa- Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
- Johdossa hellien hoitajatarten
- Kotia, kansaa ja taivasta varten
- Täällä te kasvatte, tai vahan viljat,
- Niinkuin laaksossa valkeat liljat.
- Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
- Toivossa äidit tänne ne tuovat,
- Täällä he tiedon lähteestä juovat,
- Täällä he tajuuvat aattehen taikaa,
- Täällä he oppivat mennyttä aikaa.
- Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
- Täällä he laulavat toivojen kieltä,
- Täällä he oppivat Jumalan mieltä,
- Hehkuen kuulevat pyhää ja suurta,
- Inhoten kitkevät vääryyden juurta.
- Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
- Täällä se kypsyy se toivojen kansa,
- Joilla on oikeus oppahanansa,
- Joidenka onnena onni on Suomen,
- Joidenka aikana Suomess’ on huomen.
III
muokkaa- Katson alha ja katson ylhä:
- Etsin pyhäkön haltijaa.
- Olo alhaalla on niin jylhä,
- Pilvet taivahan varjostaa.
- Mutta ylhäältä pilvein takaa
- Sieltä löydän jot’ etseilen:
- Siell’ on haltija, jok’ ei makaa,
- Umpeen painu ei silmät sen.
- Hän ne väijyjän vehkeet huomaa,
- Kuulee hiipivän askeleet;
- Hyvyys kaikki on Herran suomaa.
- Kiitos, kaikki sä parhain teet!
- Kesän helteessä heinäpellot
- Taivaankasteesta virkoaa:
- Taasen vienommin välkkyy kellot,
- Loiston kirkkaamman kielo saa.
- Näin se siunaus, minkä taivas
- Lahjaks’ lapsille antaa maan,
- Saattaa, kansa, sun työs ja vaivas
- Onnen heelmiä kantamaan.
- Kansa, astu nyt hartahana
- Eteen Luojasi rukoillen:
- Kättään että hän siunaavana
- Pitäis päällä tään laitoksen!
- Että karttuisi tietos, taitos,
- Elpyis onnes ja autuutes.
- Vihki, Herra, tää koululaitos
- Asuinsijaksi itselles!
Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.