Koulun johtajalle.

Kirjoittanut Karl Adolf Kovero


On armas tuo kevätaamu:
Kukat nurmen nuppuhun käy,
Ei helle se vielä paina,
Ei missään pilviä näy;
Ja metsä on riemua täynnä
Ja lintujen laulua vaan:
Häävirttä luonnon ne laulaa
Ihanassa salissaan.
Myös ilt’ on mielusa, kaunis,
Syys runsas kun tullut on:
Nyt laihojen latvat nuokkuu –
On toivoa taas elohon –
Ja luonto on rauhaa täynnä,
Kuu kultana päilyelee;
Mut kaukana kevät on poissa
Ja lintuset lauluineen.
Jo kuusikymmentä vuotta
On mennyt maillehen!
Sä elänyt et ole suotta,
Olet toiminut Suomellen:
Sen lapsia opin teillä
Olet auttanut kulkemahan,
Siks kiitoksens nyt heillä
Soi Sulle vastahan.
Tuo korkea Herra taivaan
Sun vaivasi kostakohon!
Ohjatkohon onnesi laivaa,
Ijän pitkän antakohon!
Ja Muisto se kaukomieli
Keväästäsi kertoelkoon,
Ja Usko se Toivon kielin
Tulevastakin taas puhukoon!

18 13/1 92.


Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.