Keisarillisen Majesteetin Armollinen Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinanmaalle
1872
No 26.
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari, sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Sittenkuin alkeisoppilaitosten uudesta-järjestäminen maassa on näkynyt tarpeen vaatimaksi sekä Meidän Suomeen asetettu Senaatimme, Meidän armollisessa julistuksessa 30 p:ltä Marraskuuta 1871 määrättyämme vissit perustukset semmoiselle uudelle muodostukselle, on alamaisuudessa Meille antanut lauseensa ja ehdoituksensa asiassa, olemme Me armossa hyväksi nähneet vahvistaa seuraavan Koulujärjestyksen Suomen Suuriruhtinanmaalle.
Opetus Suomenmaan yleisissä alkeisoppilaitoksissa edellyttää kansakoulun vaikutustointa ja tarkoittaa joko tieteellistä taikka erilaisten kansalais-toimien mukaan sovitettua yleistä sivistystä.
Tämän kanssa yhtäpitäväisesti jaetaan yleiset alkeisoppilaitokset Lyceumeihin, joiden pääasiallisimpana tarkoituksena on sen tieteellisen sivistyksen perustaminen, jota Yliopistossa enemmän kartutetaan, sekä Realikouluihin, jotka osittain jatkavat ja laajentavat kansakoulun kursseja, osittain edeltä valmistavat varsinaisiin keinokouluihin.
Lyceumeissa on joko neljä taikka seitsemän luokkaa, seitsemäs kaksivuotisella kurssilla. Neliluokkaisissa lyceumeissa ei opetus sisällä itsessään päättyväisiä kursseja, vaan on aiottu täydellisissä seitsenluokkaisissa lyceumeissa jatkettavaksi näille oppilaitoksille määrättyyn mittaan asti.
Opettajakandidaattien käytännöllistä valmistusta varten laitetaan kaksi täydellistä normalilyceumia, joissa yhdessä on ruotsi ja toisessa suomi opetuskielenä. Helsingin kaupunkiin asetetaan seitsenluokkainen realilyceumi, jossa tilaisuutta valmistetaan oppilaille saada, muun tieteellisen sivistyksen ohessa, oppia tarkasti taitamaan venäjänkieltä ja muita uudenaikaisia kieliä.
Realikouluissa on joko kaksi taikka neljä luokkaa, joista neljännellä on kaksivuotinen kurssi. Kummassakin näiden koulujen lajissa opetetaan itsessään päättyväiset kurssit, niin että kahdella alemmalla luokalla opetuksen tulee, kansakoulun tietomäärää ulommaksi, perustaa varsinkin käytännöllisiin ammatteihin sovitettua yleistä kansalais-sivistystä, jota vastoin kaksi ylempää luokkaa erinomattain kankkii keinokouluun pääsemistä varten tarpeellista, yleisesti tieteellistä esivalmistusta.
Normalilyceumein ja realilyceumin suhteen ovat näille opistoille erikseen annetut säännöt voimassa.
Paitsi yllämainittuja oppilaitoksia tulee valtion kustantaa vaimoihmisten sivistystä varten:
1:ksi. Naisväenkouluja neljällä luokalla, huolelliseen kasvatukseen tarvittavain tietojen ja käsitöiden opettamista varten; sekä
2:ksi. Ylempi naisväenkoulu Helsingissä seitsemällä luokalla, tarkoittava täydellisempää ja laveataitoisempaa kasvatusta.
Jos joko yksi taikka useammat yksityiset henkilöt, taikka jonkun kaupungin tahi maanpaikan asujamet yhteisesti, tahtoisivat omalla kustannuksellansa jotakin oppilaitosta useammalla opettajalla varustaa tahi muulla tavalla laajentaa, pitää sen tapahtua tässä koulujärjestyksessä määrättyjen perustusten mukaisesti. Hakemus siitä on tehtävä koulutoimen Ylihallituksen luona, tarkalla ilmoituksella niin hyvin niistä aineista, joissa opettaa aiotaan, kuin myös kaikissa tarjouksen erinäisissä ehdoissa, jonka perästä Ylihallitus on velkapää saattamaan sen hakemuksen ynnä oman lausuntonsa Senaatin Talous-Osaston tutkittavaksi ja päätettäväksi.
Erinäisissä oppilaitoksissa on opetusta annettava tässä alla määrätyissä oppinaineissa, nimittäin:
Lyceumeissa: uskonto, ruotsin-, suomen-, latinan-, venäjän-, saksan-, greetan- ja ranskan-kieli, geografia ja historia, matematiika, logiika, luonnonhistoria ja fysiikan alkeet sekä kaunokirjoitus ja piirustus.
Realikouluissa: uskonto, ruotsin-, suomen-, venäjän-, saksan- ja englannin-kieli, geografia ja historia, matematiika, luonnontieto, kirjanpito sekä kaunokirjoitus ja piirustus.
Naisväenkouluissa: uskonto, ruotsin-, suomen-, saksan- ja ranskan-kieli, geografia ja historia, aritmetiika, luonnontieto sekä kaunokirjoitus ja piirustus, kuin myös Helsingin naisväenkoulussa venäjänkieli.
Missä järjestyksessä näiden oppiaineiden on opetukseen tuleminen sekä kuinka monta oppituntia viikossa kussakin opistossa ja sen eri luokilla pitää jokaiselle niistä omistettaman, niin myös kunkin oppiaineen laveus erinäisillä luokilla, määrätään niiden opetussuunnelmain ja oppikurssien kautta, jotka Ylihallitus tekee ja Senaatin Talous-Osasto yksissä neuvoin Kenraali-Kuvernöörin kanssa vahvistaa. Jos semmoisessa kysymyksessä Kenraali-Kuvernöörillä on toisenlainen mielipito kuin Senaatin enemmistöllä, on asia jätettävä Keisarillisen Majesteetin Omaan Korkeaan päättämiseen.
Opetus näissä kaikissa oppiaineissa on yhteinen kaikille oppilaille, paitsi niissä aineissa, jotka ovat vapaaehtoisia tahi joiden suhteen on valitsemisen vapaus. Kuitenkin ovat vierasta uskoa tunnustavat lapset vapautetut yleiseen uskonnon-opetukseen osaa ottamasta.
Oppilaitoksissa on pidettävä harjoituksia laulannossa ja voimistelussa sekä naisväenkouluissa sen lisäksi myöskin käsityössä.
Opetusta hoitamassa on:
seitsenluokkaisessa lyceumissa lehtoreita ja kollegoja;
neliluokkaisessa lyceumissa ja realikouluissa kollegoja; sekä
naisväenkouluissa johtajatar ja kollegoja tahi opettajattaria.
Sen lisäksi asetetaan opettajia palkkiota vastaan, sen mukaan miten kunkin eri oppilaitoksen palkkasääntö osoittaa.
Opetus jaetaan opettajiston kesken ainetten laatua myöten, pääasiallisesti erinäisten tuntijako-suunnelmain mukaan, jotka Ylihallituksen tulee määrätä. Jokainen opettaja tahi opettajatar olkoon velvollinen, omaa opetusvelvollisuuttansa ja oppilaitoksen tarvetta myöten, kaikilla luokilla antamaan opetusta niissä aineissa, joissa hän virkansa vuoksi on näytteen suorittanut. Jos kaksi opettajaa tahi opettajatarta taikka useammat heistä haluaisivat keskenänsä vaihtaa joitakuita heille jaettuja opetuskappaleita, on Ylihallituksella valta tutkia, lieneekö sitä sallittava.
Lehtori olkoon velvollinen opettamaan neljäkolmatta tuntia sekä kollega ja opettajatar kahdeksankolmatta tuntia viikossa.
Rehtori seitsenluokkaisessa lyceumissa nauttikoon, oppilaitoksen hoitoon menevän työnsä paljouden suhteen, Ylihallituksen tutkinnon mukaan, tarpeelllista opetusvelvollisuuden vähennystä; ja ne opettajat, jotka haltuunsa ottavat sen opetuksen, josta rehtori vapautetaan, saavat vastaavaisen korvauksen semmoista tarkoitusta varten opiston palkkasäännössä osoitetuista määrävaroista. Johtajattaren pitää opettaman ylemmässä naisväenkoulussa kaksitoista ja muissa naisväenkouluissa kaksikymmentä tuntia viikossa.
Määrättyjen opetus- ja tuntijakosuunnelmain mukaisesti pitää jokaista oppilaitosta varten ehdoitukset niin hyvin opetuksen jakoon opettajiston kesken, kuin myös lukujärjestykseen, joissa kutakin eri luokkaa ja jokaista viikkotuntia kohti on osoitettuna niin hyvin määrätty oppi- ja harjoitusaine, kuin myös opettajan tahi opettajattaren nimi, tehtämän opiston rehtorilta tahi johtajattarelta yksissä neuvoin opettajiston kanssa sekä Ylihallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi jätettämän. Niin usein kuin jokin muutos näin säädetyssä opetuksen jaossa tahi lukujärjestyksessä käy tarpeelliseksi, on uusi ehdoitus siitä Ylihallitukselle lähetettävä.
Kaikissa oppilaitoksissa alkaa lukuvuosi 1 päivänä Syyskuuta ja jaetaan kahdeksi lukukaudeksi eli termiinaksi, nim. syys- ja kevätlukukausi. Edellinen kestää sanotusta päivästä alkaen Joulukuun 15 päivän loppuun ja jälkimäinen 15 päivästä Tammikuuta alkaen Kesäkuun 15 päivän loppuun asti. Jos alku- tahi loppupäivä sattuu pyhäpäivälle, alkaa termiina edellisessä tapauksessa seuraavana arkipäivänä ja loppuu jälkimäisessä tapauksessa lähinnä edelliseksi sattuvana arkipäivänä.
Kurssit oppilaitosten eri luokissa ovat syystermiinana aljettavat ja kevättermiinana päätettävät.
Paitsi niitä lupa- eli joutoaikoja, jotka lukukausien välillä saavat sijaa, annetaan kaikissa oppilaitoksissa vapautta kiristuorstain aamusta kolmannen pääsiäispäivän iltaan, helluntai-aaton aamusta kolmannen helluntaipäivän iltaan, sekä Hänen Majesteetinsa Keisarin syntymäpäivänä, nimipäivänä, hallitukseen-astumisen päivänä ja kruunauspäivänä.
Varsinaisena oppiaikana saakoon rehtori tahi johtajatar enintänsä kerran kuukaudessa, osoitetun ahkeruuden tähden kehoitukseksi, myönnyttää koko oppilaitokselle yhteisen luvan kokonaiseksi päiväksi. Jos oppilas tarvitsee erinäistä vapautta jostakin oppitunnista tahi päivästä taikka myös pitemmäksi ajaksi, ilmoittakoon sen, niin aikaisin kuin tapahtua taitaa, oppilaitoksen rehtorille tahi johtajattarelle, jolla yksinänsä on valta tutkia, käykö pyydettyä joutilaisuutta myöntää.
Määrätyllä oppiajalla annetaan arkipäivinä opetusta lyceumeissa kolmekymmentäyksi tuntia, realikouluissa kolmekymmentäneljä, neliluokkaisen naisväenkoulun kahdessa alemmassa luokassa kolmekymmentäkaksi ja kahdessa ylemmässä luokassa kolmekymmentäneljä sekä ylemmän naisväenkoulun viidessä alemmassa luokassa kolmekymmentäyksi ja kahdessa ylimmässä luokassa kolmekymmentäkolme tuntia kunakin viikkona, tähän lukematta laulannon ja voimistelun harjoitukset, vaan ei vapaatahtoisesti valittujen oppiaineiden opetusta; ja on opettaminen niin järjestettävä, ett'ei useampaa kuin kolme varsinaista oppituntia tule perätysten ja että korkeintaan kuusi otetaan samalle päivälle. Peräksyttäin seuraavain oppituntien välillä saavat oppilaat kymmenen minuutia loma-aikaa. Muutoin järjesteltäköön opetus erinäisten oppiaineiden laatuun katsoen sekä jaettakoon viikon eri päiville siten, että keskiviikon iltapuoli jää vapaaksi.
Ylihallitus saa rehtorin tahi johtajattaren ehdoituksesta määrätä, mihin aikaan päivästä opetuksen on kussakin oppilaitoksessa alkaminen.
Itsekussakin luokassa noudatettavan lukujärjestyksen pitää olla opetushuoneessa julki pantuna.
Kaikissa oppilaitoksissa on jokapäiväinen opetus aljettava ja päätettävä rukouksella, johon kaikkein oppilaiden tulee osaa ottaa. Aamurukouksia pitämään kokoontuu opiston nuoriso sen yhteiseen kokoushuoneeseen yhdessä niiden opettajain ja opettajatarten kanssa, jotka tulevat päivän ensimmäisenä lukutuntina palvelusta tekemään, jolloin yksi värsy virsikirjasta veisataan ja joku opettajista, kernaimmin oppilaitoksen rehtori tahi johtajatar taikka myös se opettaja tahi opettajatar, joka hoitaa uskonnon opetusta, pitää lyhykäisen rukouksen, jonka ohessa myöskin jotkut soveljaat raamatunlauseet ovat pantavat nuorison sydämelle. Samoin pidetään iltarukoukset viimmeisen lukutunnin loputtua niiden opettajain ja opettajattarien läsnä ollessa, jotka viimmeksi ovat opetusta antaneet, jonka jälkeen yksi värsy virsikirjasta veisataan.
Koulunuorison pitää, jos ei erinomaisia syitä ole estämässä, ahkerasti käymän julkisessa jumalanpalveluksessa sen seurakunnan kirkossa, johon oppilaat uskontunnustuksensa mukaan kuuluvat. Sitä paitsi tulee uskonnonopettajan heti viimmeisen luonnon perästä oppilaitoksessa sunnuntai- tahi pyhäpäivää lähinnä edellisenä päivänä evankelis-lutherilaiseen uskontoon kuuluvan nuorison kanssa pitää lyhykäiset selitykset seuraavan pyhäpäivän puolipäiväsaarnan tekstistä.
Uusia oppilaita älköön otettako sisään muulla ajalla kuin lukuvuoden alussa. Kuitenkin olkoon rehtorilla tahi johtajattarella valta, kun on erinomaisia syitä poikkeukseen tästä säännöksestä ja jos niin voi ilman haitatta tapahtua, saada muullakin ajalla oppilaalle sisäänpääsyä myöntää.
Sisäänottamisen ehtona on ylipäin noudatettava, että vanhemmat tahi holhumies oppilaan ilmoittaa oppilaitoksen johtajalle.
Sen suhteen pitää katsottaman, että sisäänotettava oppilas ei ole pahanellinen eikä hänessä ole sellaista näön, kuulon tahi puhevoiman vikaa, joka tekee kunnottomaksi opetusta nauttimaan, eikä myöskään semmoista tautia tahi pahaa tapaa, jonka tähden toisten parissa oleminen saattaa näille tulla jollakin tavoin vahingolliseksi; jonkatähden myös todistus, että se, joka sisäänkirjoitettavaksi ilmoitetaan, on ollut isorokossa eli tullut rokkoon pannuksi, pitää pantaman tahi liitettämän siihen papinkirjaan ilmoitetun syntymäpaikasta, iästä ja maineesta sekä hänen vanhempainsa nimestä ja säädystä, joka aina on sisäänkirjoitusta anottaessa annettava. Naisväenkouluun otettaessa pitää erittäinkin tarkattaman sitä, että ilmoitetut ovat siveyden ja kunnollisuuden puolesta tunnetuista kodoista. Jos ilmoitettu ennen on käynyt oppilaitosta eli koulua, tarvitaan sieltäkin asianomainen todistus, sen seuraamuksen uhalla, että, jos asiasta vaiti ollaan tahi semmoinen todistus salataan, se sisäänkirjoitus, joka sillä välin on tapahtunut, ehdottomasti julistetaan mitättömäksi, niin pian kuin asian laita ilmi tulee.
Jokaisen oppilaan, joka on oppilaitoksen alimpaan luokkaan otettava, pitää olla iältään yhdeksästä kahteentoista vuoteen; ja tulee muihin luokkiin otettavain oppilaiden iän ylimalkaan vastata kunkin luokan suhteen noudatettavaa ikärajaa. Kuitenkin mahdettakoon näitä määräyksiä helpoittaa, kun opiston rehtori tahi johtajatar näkee olevan erinomaisia syitä siihen.
Paitsi 20 §:ssä mainittuja ehtoja vaaditaan sisäänpääsemistä varten lyceumin tahi realikoulun alimpaan luokkaan:
1:ksi uskonnossa, tärkeimmät kertomukset vanhan ja uuden testamentin piplianhistoriasta sekä kristinuskon pääopit Lutherin pikku katkismuksen mukaan;
2:ksi oppilaitoksen opetuskielessä, äänenpainollinen sisäluku sekä kyky sisällyksen selittämiseen omilla sanoilla, kuin myös tärkeimmät kohdat lausejäsennyksestä;
3:ksi luvunlaskusta, tyydyttävä taito päässä-laskennossa sekä taululla neljä laskutapaa täysillä ja laatuluvuilla;
4:ksi pääasiallisimmat kohdat Suomenmaan geografiasta, luonnollisen geografian perusjohdot sekä tieto Euroopan valtakunnista ja niiden pääkaupungeista;
5:ksi tieto tärkeimmistä geometrillisistä perusmuodoista tasapinnassa ja kappalsuuruudessa sekä jokin tottumus niiden kuvaamisessa käsivaralta;
6:ksi käsi- ja oikeinkirjoituksessa, auttava näppäryys.
Sisäänpääsemiseksi naisväenkoulun alimpaan luokkaan vaaditaan:
1:ksi uskonnossa, tärkeimmät kertomukset vanhan ja uuden testamentin piplianhistoriasta sekä kristinuskon pääopit Lutherin pikku katkismuksen mukaan;
2:ksi koulun opetuskielessä, äänenpainollinen sisäluku sekä kyky sisällyksen selittämiseen omilla sanoilla, kuin myös tärkeimmät kohdat lausejäsennyksestä;
3:ksi luvunlaskussa, jokin tottumus päässä-laskennossa 1–100 lukumääräjakson alalla;
4:ksi pääasiallisimmat kohdat Suomenmaan geografiasta, luonnollisen geografian perusjohdot sekä tieto Euroopan valtakunnista ja pääkaupungeista;
5:ksi käsi- ja oikeinkirjoituksessa, auttava näppäryys.
Ylemmässä naisväenkoulussa vaaditaan sisäänpääsyä varten alimpaan luokkaan ainoastansa virheetön sisäluku ja jokin kirjoittamisen tottumus.
Oppilaitokseen sisäänpyrkiväisen kanssa tulee asianomaisen opettajan tahi opettajattaren, opiston rehtorin tahi johtajattaren peräänkatsoessa, pitää tutkinto, jonka mukaan käy, voidaanko oppilasta vastaanottaa ja mille luokalle. Myös sekin, joka on varustettu todistuksella toisesta oppilaitoksesta, on tulotutkintoon otettava. Jos siinä oppilas havaitaan kykenemättömäksi siihen luokkaan, johon otettavaksi muassa oleva todistus oikeuttaisi, niin se, joka on ollut tutkintoa valvomassa, siitä antakoon tiedon sen oppilaitoksen rehtorille tahi johtajattarelle, josta lähtötodistus on annettu, ja, jos semmoista oppilaiden kanssa samasta opistosta useammin sattuu, ilmoittakoon asian Ylihallitukselle. Oppilaiden paljous alimmalla luokalla älköön nousko neljääkymmentä enemmäksi. Jos luokkaan pyrkiviä ilmoitakse useampia kuin avoimia sijoja sillä kertaa löytyy, ovat ne ennen muita sisäänotettavat, jotka tulotutkinnossa on nähty parhaiten edeltävalmistetuiksi.
Sisäänkirjoituksesta maksakoon jokainen uusi oppilas, realikoulussa kolme sekä lyceumissa ja naisväenkoulussa kuusi markkaa, jotka rahat menevät oppilaitoksen kassaan.
Opetuksesta pitää oppilaan joka lukukauden alussa maksaman, lyceumissa ja naisväenkoulussa kaksikymmentä markkaa, vaan ylemmässä naisväenkoulussa neljäkymmentä markkaa sekä realikoulun kahdella alemmalla luokalla kuusi ja kahdella ylemmällä luokalla kaksitoista markkaa. Jos kaksi tahi useampia veljiä tahi sisaria yht'aikaa käy samassa opistossa, suoritetaan ainoastaan yhden edestä täysi, vaan jokaisen toisen edestä puoli maksoa.
Jos ei oppilaan edusmies neljässä viikossa lukukauden alusta suorita yllämainittuja maksoja oppilaitoksen rehtorille tahi johtajattarelle, annettakoon rästiluettelo niistä läänin Kuvernöörille, jonka tulee pitää tointa rästinä olevain rahain sisäänkeräämisestä.
Vapaus kaikista maksoista saadaan, asianomaisten vanhempain tahi holhumiesten siitä oppilaitoksen rehtorin tahi johtajattaren luona anomuksen tehtyä, oppilaille myöntää tietyksi tulleen erinomaisen köyhyyden vuoksi kouluneuvoston tutkinnon mukaan, vaan ei kuitenkaan suuremmalle lukumäärälle kuin kahdeksan vapaaoppilasta kullekin luokalle lukein.
Jos vapaaoppilas ei ole lukukautena osoittanut kiitettävää käytöstä, olkoon vapaapaikan oikeus menetetty. Älköön myöskään oppilas, jota ei ole voitu säätyn ajan kuluessa muuttaa ylemmälle luokalle, edellensä nauttiko vapautusta termiinamaksosta, ellei ole erinomaisen liikuttavia syitä poikkeukseen siitä.
Kaikki sisäänotetut uudet oppilaat ovat, siinä järjestyksessä kuin oppilaitokseen tulivat, oppilaitoksen rehtorilta ja naisväenkoulussa vanhimmalta kollegalta kirjoitettavat oppilaitoksen matrikkeliin, joka tehdään Ylihallituksen vahvistaman kaavan mukaan. Samoin pitää kumpaisenkin lukukauden alussa luokanjohtajan tahi luokanjohtajattaren tekemän kaavan mukaan luettelo kaikista oppilaista kullakin luokalla.
Ylempään luokkaan muuttamisen ehdoksi määrätään, että oppilas hyvin on läpikäynyt kaikki alemman luokan kurssiin kuuluvat opinkappaleet ja siis katsotaan taitavan eduksensa nauttia ylemmän luokan opetusta. Tämän tutkiminen kuuluu rehtorille tahi johtajattarelle sekä kaikille opettajille ja opettajattarille, jotka hoitavat opetusta sillä luokalla, josta muutto on kysymyksessä.
Muuttaminen ylemmälle luokalle oppilaitoksessa tapahtuu lukuvuoden lopussa. Kuitenkin mahtakoon oppilas, joka korkeintaan kahdessa oppiaineessa on saanyt tyydyttämättömän arvosanan, olla uudistetun tutkinnon kautta niissä aineissa lähinnä-seuraavan lukuvuoden alussa oikeutettu ylösmuuttamiseen, jos hän vaan muutoin on niin valmistunut kuin 27 § säätää.
Ylempään luokkaan saatetaan myös poikkeavaisesti syksytermiinan lopulla muuttaa joku oppilas, joka oivakuntoisten luonnonlahjain puolesta ja kiitettävää ahkeruutta käyttäen on lukukautena sillä tavoin edistynyt, että asianomaiset näkevät hänen suuremmalla hyödyllä voivan nauttia opetusta ylemmällä luokalla. Kaikki osittainen ylösmuuttaminen erinäisissä aineissa toisesta luokasta toiseen olkoon kielletty, mutta paikan vaihetus luokassa saakoon, milloin niin soveljaaksi nähdään, jokaisen lukukauden lopussa tapahtua, tarkkaamalla ei ainoastaan oppilaiden edistymistä, vaan myös niitä yleisiä arvostuksia käytöksestä sekä ahkeruudesta ja tarkkaavaisuudesta, jotka pannaan siihen lukukausitodistukseen, joka samassa tilaisuudessa heille annetaan. Tämän todistuksen olkoon se oppilas, joka oppilaitokseen jääpi, velvollinen vanhempain tahi holhumiehen päällekirjoittamana ensitulevan lukukauden alussa näyttämään rehtorille tahi johtajattarelle.
Enempi tahi vähempi edistyminen laulannossa, voimistelussa ja piirustuksessa älköön oppilaan ylösmuuttoon vaikuttako.
Jos ei oppilas kahdessa vuodessa yksivuotisella ja kolmessa vuodessa kaksivuotisella luokalla ole niin paljon edistynyt, että hänet voidaan menestyksellä ylös muuttaa tahi ulos päästää, olkoon hän velvollinen oppilaitoksesta lähtemään, ellei laillista estettä opiskelemisen säälliselle harjoittamiselle näyttää voida.
Kunkin lukuvuoden lopussa on kaikissa oppilaitoksissa tavallisella juhlallisuudella julkinen tutkinto kaikissa luokissa pidettävä. Tämän tutkinnon määräajan panee kouluneuvosto sen mukaan kuin 12 §:ssä säädetään, ellei Ylihallitus ole toisin määrännyt; ja pitää siitä kirkossa tahi sanomalehdissä kuulutettaman. Naisväenkoulussa mahtakoot kuitenkin ainoastaan oppilaiden vanhemmat ja holhojat sekä ne henkilöt, jotka johtajatar näkee sopivaksi kutsua tulemaan, päästä tutkintoon saapuville.
Vuositutkinnon pitää tapahtua kouluneuvoston esimiehen ja jäsenten läsnä ollessa sekä kestämän yhden tahi useamman päivän, sitä myöten kuin asianhaarat vaativat; ja olkoon, jos ei yli-inspehtoria ole saapuvilla, kouluneuvoston esimiehen asia tutkintoa silmällä pitää sekä, tiedon saatuansa niistä oppiaineista, jotka vuoden kuluessa on läpikäyty, määrätä, mitä niiden osia nuorisolta kuulustettakoon.
Tutkintotilaisuudessa pitää oppilaiden vuoden kuluessa tekemät kirjalliset kokoonpanot ja harjoitukset näytteille tuotaman, kuin myös asianomaisten luokanjohtajain tahi luokanjohtajattarien antaman oppilas-luettelot, tehtyinä Ylihallituksen laatiman kaavan mukaan; ja on näitä luetteloja yksi kappale ynnä ilmoituksen kanssa pidetystä vuositutkinnosta neljässä viikossa lukuvuoden loputtua Ylihallitukselle lähetettävä sen toimesta, joka on tutkinnossa silmällä-pitäjänä ollut.
Sittenkuin vuositutkinto on päättynyt, julistetaan oppilaitoksessa tapahtuneet muutot sekä ne palkinnot ja avut, joita oppilaille on omistettu.
Vuositutkinnoksi tulee jokaisen täydellisen lyceumin rehtorin ulosantaa programmi eli osoitelma oppilaitoksen toiminnosta ja vuoden kuluessa tapahtuneista muutoksista, kuin myös läänissä olevain vähempäin lyceumien suhteen lyhykäisesti antaa samallaiset tiedot, ellei samassa läänissä löydy useampia täydellisiä lyceumeja, jossa tapauksessa mainittu selvänteko toimitetaan Ylihallituksen tekemän jaoituksen mukaan. Rehtoreille täydellisissä realikouluissa kuuluu yhtäläinen velvollisuus, kuitenkin niin, että he vaan joka toinen vuosi programmin ulosantavat. Programmi painetaan koulukassan kustannuksella; ja mahtakoon rehtori tahi muu opettaja, jos niin haluavat, siihen panettaa jonkun tekemänsä tieteellisen kirjoituksen.
Ulospäästö oppilaitoksesta tapahtuu ainoastaan lukuvuoden lopussa ja päättyneen oppikurssin jälkeen sekä rippuu erityisestä niin hyvin kirjallisesti kuin suullisesti pidetystä tutkinnosta.
Älköön oppilas oppilaitoksesta lähtekö, ennenkuin hän on oikein sen läpitse käynyt, paitsi siinä tapauksessa, josta 29 § säätää, taikka myös kun oppilaan vanhemmat tahi holhumies sitä rehtorilta tahi johtajattarelta anovat.
Lähtevälle oppilaalle annetaan todistus 34 §:n mukaan; vaan älköön kuitenkaan sille, joka oppiaikana on koulukuria vastaan rikkomisesta ilmi saatettu, todistusta ulos annettako, ennenkuin lopullinen päätös on langennut ja tullut toimeen pannuksi. Jos syytöksen seuraukseksi on tullut karkoitus oppilaitoksesta, on asia todistukseen kirjoitettava.
Kaikkein todistusten tulee olla tehdyt määrätyn kaavan mukaan ja sisältää oppilaan tiedoista arvosanoina joko kiitettävä, tyydyttävä, välttävä tahi vähemmin kelpaava, erikseen kussakin aineessa, kuin myös tämmöisillä arvosanoilla yleiset arvostukset käytöksestä, ahkeruudesta ja tarkkaavaisuudesta sekä edistymisestä. Eroavalle oppilaalle pannaan sen lisäksi todistukseen ei ainoastansa milloin ja mihin luokkaan hän oppilaitoksessa on sisäänkirjoitettu, vaan myös milloin ja mistä luokasta hän on lähtenyt sekä syy siihen.
Todistuksen allekirjoittaa rehtori tahi johtajatar ynnä myös luokanjohtaja tahi luokanjohtajatar.
1. Oppilas harrastakoon jumalanpelkoa ja hyviä tapoja sekä vaarinottakoon oppilaitokselle säättyä järjestystä. Tämän suhteen erehdyttyänsä sekä millä tavoin tahansa rikottuaan siveyttä ja säädyllisyyttä vastaan, olkoon hän opettajainsa nuhteiden ja rankaisemisen alainen.
2. Oppilaan pitää osoittaman kunnioitusta ja välttämätöntä tottelevaisuutta opettajiansa kohtaan sekä kuuliaisuudella ja nöyryydellä vastaan ottaman heidän ohjeitansa, varoituksiansa ja rankaisemisiansa.
3. Oppilas kohdelkoon oppilastoveriansa rauhallisesti ja ystävällisesti; ja olkoon kaikellainen väkivaltainen tahi häpäisevä menettely oppilaiden kesken kielletty.
4. Siksi päiväksi, jona lukukausi alkaa, pitää oppilaan välttämättömästi saapua oppilaitokseen, jos ei hänellä ole laillista estettä.
5. Oppilaan pitää alati määrätylle kellon lyömälle tuleman opetushuoneeseen, puhtaana ja siivosti vaatetettuna sekä tarpeellisilla oppikirjoilla varustettuna, kuin myös ääneti odottaman opetuksen alkamista, seuraaman sitä alituisella tarkkaamisella ja kotona ahkerasti itseänsä siihen valmisteleman.
6. Kaikkinainen turmeleminen tahi vahingonteko opetushuoneen sisustukseen tahi opetettaessa käytettyihin kaluihin on siihen syyllisen maksettava; mutta milloin ei syypäästä selvää saada, pitää vahinko viipymättä palkittaman varain kokoomisella niiltä luokan oppilailta, joiden yhdessä ollessa vahingonteko on tapahtunut.
7. Oppilas vaarinottakoon oppikartanon ulkopuolella kaikkea, mikä hyvään järjestykseen sekä siveään ja kunnolliseen käytökseen kuuluu, kuin myös huolellisesti hoitakoon asuntoansa ja omuuksiansa.
8. Jos oppilas, jonka vanhemmat tahi holhumies ei ole kaupungissa, haluaa lukukauden aikana käydä yleisissä huveissa, pyytäköön siihen joka kerta luvan rehtorilta.
9. Kenenkään oppilaan älköön olko lupa pitää vieraspitoja taikka oleskella kellareissa, ravintoloissa tahi sellaisissa julkisissa paikoissa.
10. Kaikki rahaa tahi rahan arvoa koskevat pelit, niin myös tupakanpoltto ja muut nuorisolle sopimattomat askaroitsemiset olkoot kovasti kielletyt.
11. Jos useat tahi kaikki oppilaat jossakin luokassa tahi koko oppilaitoksessa sanovat olevansa yhtä syylliset tehtyyn rikostyöhön taikka vastahakoisuudesta eivät tahdo antaa sen toimeenpanijaa ilmi, niin opettajakunta, sen tiedon mukaan kuin sillä ennestään on kunkin oppilaan luonteesta ja olotavasta, rangaiskoon yhtä tahi useampaa asianhaarain mukaan.
Ylläseisovista kohdista 1-10 pitää kopian oleman jokaisessa luokkahuoneessa julki naulattuna.
Oppilasta varten, jolla ei ole vanhempia kaupungissa, pitää rehtorille ilmoitettaman kaupungin asujanten seasta joku hoitaja eli kuraatori, jonka puoleen koulu voipi luottamuksella kääntyä kaikissa oppilasta koskevissa asioissa; mutta jos ei niin saata tapahtua, olkoon luokanjohtaja kuraatorin sijassa. Säällisen kotihoidon ja silmälläpidon tärkeyteen katsoen, älköön semmoiselle oppilaalle asuinpaikkaa valittako, ilmoittamatta sen valintaa joka kerta rehtorin tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi.
Kaikkein opettajain ja opettajattarien kussakin oppilaitoksessa pitää kerran kuukaudessa koon tuleman neuvoittelemaan oppilaiden olotavasta, käytöksestä, ahkeruudesta ja tarkkaavaisuudesta; ja tulee tämän vuoksi sen, joka johtaa opistoa tahi jotakin sen luokkaa, antaa laiminlyöville ja vianalaisille soveljaita varoituksia tahi ojennuksia.
Kunnottomuuden estämiseksi lyceumissa tahi realikoulussa opettajan poissa ollessa, valitsee rehtori tahi luokanjohtaja jokaiseksi lukukaudeksi muutamia vakaisiksi, luotettaviksi ja sopuisiksi tunnettuja nuorukaisia kussakin luokassa järjestysmiehiksi, jotka ovat velvolliset joka päivä hyvissä ajoin ennen opetuksen alkamista vuoroittain saapumaan opetushuoneeseen sekä valvomaan, että hiljaisuutta ja järjestystä opettajan tuloa odotettaessa vaarinotetaan, jonka suhteen toisien oppilaiden pitää niskoittelematta ja vastustamatta totteleman heidän käskyjänsä. Näiden luokan-järjestysmiesten on myös heti opettajan tultua ilmoittaminen, josko joku luokasta on pois jäänyt.
Lyceumissa ja realikoulussa olkoot seuraavat rangaistukset luvalliset:
1. varoitus ja nuhtelu luokkalaisten edessä;
2. eroittaminen tovereista;
3. muutto alimmaiseksi luokassa;
4. jälkeenpito koulussa viikon lopulla;
5. nuhtelu ja moite koulun kokoontuneiden opettajain ja nuorison läsnä ollessa;
6. aresti eri huoneessa eli kareerissa;
7. kehoitus koulusta lähtemään;
8. karkoitus oppilaitoksesta vissiksi lyhemmäksi tahi pitemmäksi ajaksi;
9. karkoitus ikuiseksi ajaksi.
Niistä ojennuskeinoista, jotka 39 § määrää, saattaa ei ainoastansa rehtori tahi luokanjohtaja, kun niin tarpeelliseksi näkyy, vaan myös jokainen, joka kullakin kerralla on opettamassa, käyttää tahi määrätä neljää ensinmainittua. Jälkeenpitoa koulussa viikon lopulla, jolloin jonkun opettajan tulee olla perään katsomassa, älköön ylimalkaan kestäkö kauemmin kuin yksi tunti, vaan sitä voidaan kovemmissa tapauksissa ja rikostyön uudistettua pitentää kahdeksi tunniksi. Tässä tulee asianhaarain ja asianomaisten opettajain tutkimisen mukaan, saako oppilas toimittaa sopivaista työtä vai eikö.
5:ssä. 6:ssa, 7:ssä ja 8:ssa kohdassa osoitettuihin ojennuskeinoihin käydään asianhaarain mukaan, milloin ensinmainitut eivät ole näyttäinneet vaikuttavaisiksi tahi suuremmanlaatuinen rikos on tehty, ja käyttää niitä ainoastansa rehtori yksin neuvoin luokanjohtajan kanssa, jonka suhteen on vaarinotettava, että kareeri-arestiin tuomitaan ainoastansa niitä oppilaita, jotka ovat täyttäneet neljätoista ikävuotta, ja korkeintaan kolmeksi päiväksi, kukin päivä luettuna kello kahdeksasta aamulla kello kahdeksaan illalla, työskentelemisen kanssa tahi ilman sitä asianhaaroja myöten, sekä ett'ei vissinaikuista karkoitusta ulonneta kauemmaksi kuin vuodeksi. Oppilaitoksesta lähtemään kehoitettaessa menetellään sillä tavoin, että vanhempia tahi holhumiestä pyydetään ulosottamaan erotodistusta oppilaalle määrätyssä ajassa, jonka kuluttua hänen poistamisensa oppilaitoksesta ehdottomasti pitää seurata. Mutta kuitenkin, jos vanhemmat tahi holhumies soveljaalla kurituksella heti oikaisevat oppilasta, taikka rehtori, heidän suostumuksellansa, semmoista kuritusta antaa, ja jos sen kautta nähtävä parannus on tullut, mahtakoon määrätyn ajan loputtua säädetty erorangaistus jäädä sikseen.
Ikuisesti karkoitettavaksi voipi ainoastansa rehtori yksissä neuvoin opettajakunnan kanssa tuomita oppilaan, joka on tehnyt kovemman rikoksen tahi yleiseen niin itsensä käyttänyt, että hänen olemaan jäämisensä katsotaan tulevan oppilaitokselle vahingolliseksi.
Kaikki edellämainitut rankaisemiset ovat viipymättä toimeen pantavat, paitsi mitä tulee ikuiseen karkoitukseen, josta päätös on lykättävä Ylihallituksen tutkintoon; ja pitää sen ohessa oppilaan vanhemmille tahi holhumiehelle määrättämän sopiva aika muutoksen hakemiseen siihen. Sillä välin älköön kuitenkaan karkoitettavaksi tuomittu olko osallinen opetuksesta oppilaitoksessa eikä oikeutettu itseänsä toiseen julkiseen oppilaitokseen otettavaksi ilmoittamaan, ennenkuin joko voidaan näyttää opettajakunnan päätöksen tulleen kumotuksi Ylihallituksessa, jonka toimesta ei sen enempää ole valituksen tilaisuutta, taikka muutoin, kumminkin kahden vuoden kuluttua, löytyy vaikuttavia syitä pitämään rikostyötö syyhyn-tuomitun sittemmin osoitetulla hyvällä käytöksellä sovitettuna. Ylihallituksen päätös oppilaan karkoituksesta ikuiseksi ajaksi on myöskin Aleksanderin-Yliopiston rehtorille joutuisasti ilmoitettava.
Tapahtunut ojennus on ynnä rikostyön kanssa heti kirjoitettava niin hyvin siihen diarioon, jota säädyn kaavan mukaan kutakin luokkaa varten pidetään, kuin myös siihen päiväkirjaan, jolla oppilaan tulee olla varustettuna; ja on rangaistu velkapää joka kerta näyttämään tämän kirjansa vanhemmille, holhumiehelle tahi kuraatorille sekä niiden päällekirjoittamana sen perästä esiin tuomaan luokanjohtajalle.
Kanne oppilasta vastaan semmoisesta virhetyöstä ulkona oppilaitoksesta, joka tämän koulujärjestyksen mukaan kuuluu rehtorin tahi opettajakunnan tutkittaviin, on ilmoitettava rehtorille, jonka velvollisuus on saattaa virheellinen ansaittuun koulurangaistukseen.
Jokaisen, jonka rehtori kutsuu kuultavaksi jossakin nuorisoa koskevassa jutussa, pitää vastustelematta totella kutsumusta. Jos ei niin tehdä, ilmoittakoon rehtori sen asianomaiselle virastolle, jonka on niin toimittaminen, että vastahakoinen tulee saapuville sillä ajalla, jonka rehtori määrää.
Jokainen oppilaan tekemä rikos, josta voidaan tuomioistuimen edessä syyttää, vaan jota ei siellä ole kanteeseen pantu, ja joka on sellainen, että asianomistaja voipi jättää jutun sillensä, tahi jonka ei nähdä olevan suuremmanlaatuinen, otetaan esille, tuomitaan ja rangaistaan rehtorilta tahi opettajakunnalta asianhaarain ja rikostyön laatua myöten.
Jos oppilasta tuomioistuimen edessä syytetään rikoksesta, olkoon rehtori tahi se opettaja, jonka hän siihen käskee, tutkimuksessa läsnä ja oikeutettu puhevaltaan kaikessa, mikä oppilasta koskee.
Jos syytetty tuomitaan suuremmasta rikoksesta ja tuomio saa laillisen voiman, pitää hän, ennenkuin tuomio täytäntöön pannaan, oppilaitoksesta ulossuljettaman. Jos taas oppilas nähdään syyttömäksi, koettakoon rehtori tahi oppilaitoksen asiamies hankkia hänelle semmoisen hyvityksen kuin pitää.
Oppilaalle älköön tavaroita tahi rahaa ilman vanhempain, holhumiehen, kuraatorin tahi rehtorin tiedotta tahi luvatta lainattako, eikä myös millään ehdolla väkeviä juomia myytäkö. Jos niin tapahtuu, olkoon lainanantaja saamisensa kadottanut ja juomain myyjä tehköön sakkoa kuusikymmentä markkaa, sillä tapaa jaettavaksi, kuin sellaisesta asiasta on säätty. Jos joku on pantiksi pantuja kirjoja, vaatteita tahi jotakin muuta vastaan oppilaalle antanut väkeviä juomia tahi lainannut rahaa tahi tavaroita, pitää myös pantti rehtorille ilman lunastuksetta pois annettaman.
Naisväenkoulussa on johtajattaren asiana pitää silmällä kaikkia oppilaita ja tarkalla huolella valvoa heidän käytöstänsä.
Ylimalkaan älköön siellä järjestyksen ja kuuliaisuuden voimassa pitämiseksi käytettäkö muuta toimenpitoa kuin varoitusta; mutta jos kovempi seuraamus joskus tarpeelliseksi nähdään, pitää silloin semmoista varovaisuutta vaarinotettaman, ett'ei rangaistu joudu toisten ivattavaksi. Irstas ja pahankurinen oppilas älköön koulussa pysykö, vaan tulee johtajattaren, keskusteltuansa kouluneuvoston esimiehen kanssa, ryhtyä toimeen, että semmoinen oppilas oppilaitoksesta poistetaan.
Näitä pääperustuksia vaarinottamalla olkoon muutoin, sopivain osain puolesta, naisväenkoulullekin voimassa, mitä ylempänä §§:issä 35-46 on säättynä.
[Tallentaminen on kesken.]
Katso myös
muokkaa- Muutos 1952: Asetus koulujärjestyksen muuttamisesta
- Muutos 1959: Asetus koulujärjestyksen muuttamisesta 1959