Kotona jos olla vois!

Kotona jos olla vois!

Kirjoittanut Lauri Soini


Pien mökki luona kuusien
Vain lemmitty on mulla.
Ain muistan korven vilpoisen,
Sen humun, hengen tuorehen;
Sinn’ syämen halaa tulla.
Kuin muinen siellä huiskisin
Ja kuusten virttä kuulisin.
Ma muistan lehdon raikkahan
Lehdillä liehuvilla
Ja muistan lahden rauhaisan,
Sen pinnan vienon loiskinnan
Ja ruohot rantamilla –
Jos siellä aina olla vois,
Se suurin onni mulle ois!
Ma muistan tuvan pienosen,
Sen lämmön leppoisimman
Ja äidin helman hellän sen
Ma muistan aina lämpösen
Ja katseen rakkahimman –
Oi, onni mulle nytkin ois
Jos äidin laulu korviin sois!
Jäi kotiin onni, kärsimään
Mun täytyi maailmalle;
On kaiho karvas matkassain,
Mut muistot lohdutuksenain
Ne seuraa kaikkialle –
Siis rintain huokaa: onni ois,
Oi, kotona jos olla vois!

1893.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.