Koto

Koto. Kirjoittanut Minna Krohn

Oi, koto armas, suloinen,

Ma sydämessä laulelen

Niin usein ylistystäsi, –

Miks’ en mä sitä sanoisi?

Sä annoit mulle elämän,

Mull’ olit suoja lapsuuden,

Ens’ askeleeni johdatit,

Mua siipeis alla varjelit.

Kun äidin helmaan pakenin,

Ol’ siellä turva parahin;

Hän poisti surut haikeat

Ja silmäin taasen loistivat.

Ken oli isän vertainen,

Niin ylevä, niin herttainen,

Niin jalo, suora, vakava?

En miestä moista tiennyt ma.

Mun sisarein ja veljeni,

He kyllä kanssain riiteli;

Mut kiista, sopu olivat

Meill’ aivan yhtä rakkahat.

Vaan päivät ovat lapsuuden

Jo multa menneet maillehen;

Nyt myrsky usein raivoilee

Ja kodon rauhaa häiritsee.

Edestä kodon eläisin

Ma mielelläni kauankin,

Vaan isänmaa on kalliimpi,

Sen eestä kuolla kelpaisi.

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.