Kotkansiivin
Kotkansiivin. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Hän kantanut on mua kotkansiivin
- ain’ asti hetkestä, kun ensi kerran
- pien’ hento lapsi näki päivänvalon,
- mun Isän armas, Kuninkaani, Herran.
- Hän kantanut on mua kotkansiivin.
- Hän yhä kotkansiivin mua kantaa,
- maan murenista korkealle nostaa.
- Ma lepään tyynnä Hänen turvissansa,
- ja harhapolkujenkin pimennosta
- Hän yhä kotkansiivin mua kantaa.
- Hän kotkansiivin kerran kantaa mun
- päin ikikirkkauden kukkuloita,
- kun isänkotini mun siellä on.
- Päin taivaallisen valon valkamoita
- Hän kotkansiivin kerran kantaa mun.
1927.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.