Kotini (Oker-Blom)

Kotini. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Oi, koti! Siellä päivän näin.

Ens’ onnenmaja elämäin.

Mun alla orren armaan sen

löi ensi lyönnit sydämen.

Mun siellä liekkui kehtoni

ja helma hellä rauhoitti.

Ja siellä ensi sanatkin

ma lapsen suulla sopersin.

Ja lemmen lausehia vain

ma osakseni siellä sain.

Mua katse kaitsi lämpöinen

kuin paiste armaan päivyen.

Ma siellä mielin riemuisin

ens’ lapsenkengät kulutin.

Ja kevät kirkas nuoruutein

jäi muistelmana mielehein,

mi pitkin elontaivalta

voi lämmittää ja valaista.

Se armas, pesä pehmoinen,

mi kalliin kylvi siemenen!

Siell’ äidin käsi tukenain

ja isän neuvo oppaanain

ens’ astuin elon askeleet,

tasaiset onnen taipaleet.

Mun kotin’ – köyhä, rikasko –

ain’ oli onnen kammio.

Sen leipä muita mieluisin,

jos runsas vaiko niukkakin.

Sen surut pian haihtuvat,

vaan ilot ylen ihanat.

Niin, koti, sana armainen!

Kuin lujin sitein ihminen

on sydämin ja sieluineen

sidottu siihen turpeeseen,

mi mieleen lapsuusmuistot luo

ja isän, äidin kuvat tuo!

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.