Kotimäellä.

Kirjoittanut Karl Adolf Kovero


On kotimäellä aamu
Ja aurinko nousullaan.
Se honkain latvat kultaan
Ja lammit luo hopeaan.
Niin kauniiks kaikki tuntuu,
Kun luonto taas heräjää.
Ja lintuset ilman ne laulaa
Ja päivää tervehtää.
Niin aamu ol’ ihana, kaunis,
Kun karjoa paimensin,
Ja riemua rintan täynnä
Mä nurmella leikkielin.
Kyll’ aurinko viel’ on sama,
Mäki, lammit on loistossa –
Minä vaan sama en ole enää
Kuin lapsena paimenna.

1890.


Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.