Kotilaulu

Kotilaulu Kirjoittanut Eero Eerola

Kotilammen sinilaine, metsän vyöhyt sankka,

joki tumma korpien kylmät vedet vie,

kunnahalla kirkkomme on, ikiturva vankka,

takamaille johtavi pakopolun tie,

Sinne painui vaimot, lapset, koska surma soi,

koska miesten miekan teillä hurme huppeloi.

Kuullos, kuullos, synnyinseutu armas,

sulle, sulle laulumme kallehin soi.

Vainiolta tähkäpäiden soipi virsi kumma,

kiurun laulu taivojen tervehdyksen tuo,

rantahanpa laskeuvi peltosarka tumma,

niitty kulta kaunihit kirjokuvat luo,

kesäillan tyvenessä ilolaulut soi,

koska keinut kiikkuvat ja kansa karkeloi.

Kuullos, kuullos, synnyinseutu armas,

sulle, sulle laulumme kallehin soi.

Täällä tahdon työtä tehdä, täällä päättää kerta

elon pyhän taiston, kun loppuvi tie,

tääll’ on joka ystävä jo niinkuin sukuverta,

Ja kerran minut naapurit kirkkomaahan vie.

Sinne, sinne taaton luokse kerran kellot soi,

kotilammen ulpukat kun unta unelmoi.

Kuullos, kuullos, synnyinseutu armas,

sulle, sulle laulumme kallehin soi.

Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.