Kotilaisilleni!

Kotilaisilleni! Kirjoittanut Paavo Tikkanen

Eronhetki herkkä lopullensa

Likeni, jo lähtö tuima tuli.

Elä sure, rakas sisareni,

Josko tulen luota tuttavani

Muille maille tuntemattomille!

Elä itke! Anto armas Herra,

Mulle soi hän muista suruisimman

Vuoron aina teistä eroella,

Omistani oiva sisarista.

Elä huoli, veli veikkoseni,

Jos jo loppu on nyt lähestyvä

Päivillemme koossa päätetyille!

Tieä, ett’ei ero ensinkänä

Erottele veljee veljestänsä!

Sama tunto, samat liikutukset

Kuumentavat kumman rintojamme.

Sy’än sy’ämmehen liitettynä,

Eivät luonaan luovu toisestansa,

Vaikka vielä salmet suunnattomat

Välihin on Tuoni tuonut nii’en.

Elä sure, hyvä serkkuseni,

Elä itke huolen kyyneleitä!

Välehempä viruu vuosikausi

Ja sen päivät päätyvätkin kohta.

Niin mä joudun Juhannussa taasen,

Tulen taasen koti-tulilleni:

Uusi silloin ilo ilmestyypi,

Uusi riemu aina rikkahampi.

Äiti kulta, elä enää sure!

Johan sinun hellä sy’ämmesi

Tottunna on tähän erohomme.

Monet monituiset kerrat ennen

Lähtiissäni olet likistännä

Rintahasi rakkaan poikasesi.

Elä säre lapsen sy’äntäni

Itkullasi! Into luja viepi

Mua tuonne toimen tantereelle

Valistusta, siellä valmistamaan

Itselleni ehkä Isän maalle.

Elä sure! Eikös totta tunnu

Suloiselta sinustakin onni,

Jonka Luoja armas soi minulle?

Näinpä mieli mulla oli teille,

Rakastetut, rakkaat omaiseni;

Tuumaella lähtöhetkelläni.

Mutta eipä käynyt kyyneliltä

Minun teille tätä muistutella,

Oman surun särkeväisen alla.

Lähde: Necken: poetisk kalender för 1846. 1845. J. C. Frenckell & son, Helsingfors.