Kotilaisilleni!

Kotilaisilleni!

Kirjoittanut Paavo Tikkanen


Eronhetki herkkä lopullensa
Likeni, jo lähtö tuima tuli.
Elä sure, rakas sisareni,
Josko tulen luota tuttavani
Muille maille tuntemattomille!
Elä itke! Anto armas Herra,
Mulle soi hän muista suruisimman
Vuoron aina teistä eroella,
Omistani oiva sisarista.
Elä huoli, veli veikkoseni,
Jos jo loppu on nyt lähestyvä
Päivillemme koossa päätetyille!
Tieä, ett’ei ero ensinkänä
Erottele veljee veljestänsä!
Sama tunto, samat liikutukset
Kuumentavat kumman rintojamme.
Sy’än sy’ämmehen liitettynä,
Eivät luonaan luovu toisestansa,
Vaikka vielä salmet suunnattomat
Välihin on Tuoni tuonut nii’en.
Elä sure, hyvä serkkuseni,
Elä itke huolen kyyneleitä!
Välehempä viruu vuosikausi
Ja sen päivät päätyvätkin kohta.
Niin mä joudun Juhannussa taasen,
Tulen taasen koti-tulilleni:
Uusi silloin ilo ilmestyypi,
Uusi riemu aina rikkahampi.
Äiti kulta, elä enää sure!
Johan sinun hellä sy’ämmesi
Tottunna on tähän erohomme.
Monet monituiset kerrat ennen
Lähtiissäni olet likistännä
Rintahasi rakkaan poikasesi.
Elä säre lapsen sy’äntäni
Itkullasi! Into luja viepi
Mua tuonne toimen tantereelle
Valistusta, siellä valmistamaan
Itselleni ehkä Isän maalle.
Elä sure! Eikös totta tunnu
Suloiselta sinustakin onni,
Jonka Luoja armas soi minulle?
Näinpä mieli mulla oli teille,
Rakastetut, rakkaat omaiseni;
Tuumaella lähtöhetkelläni.
Mutta eipä käynyt kyyneliltä
Minun teille tätä muistutella,
Oman surun särkeväisen alla.


Lähde: Necken: poetisk kalender för 1846. 1845. J. C. Frenckell & son, Helsingfors.