Kotiin, kotiin!

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Miksi noin nyt innoissansa
Rientää impi huoneesen,
Joka taasen luonnon kanssa
Viettänyt on hetkisen,
Kevään koita ihannellut,
Kotirantaa muistaellut? –
Miksi silmätähdet loistaa
Hellemmin kuin konsanaan,
Vieno puna sumun paistaa
Kalpeoilta kasvoiltaan,
Kuuliko hän peipon laulun,
Näki luonnon kuvataulun? –
Tuskin peipon ääntä kuuli,
Kevät vast’ on tulossa,
Joskin kuuli, niin hän luuli
Peipposeksi varpua;
Vietettynä tunteiltansa
Todeks’ otti unelmansa.
Luonnon taulun tuskin näki,
Lumessahan luonto on,
Keijukaiset, luonnon väki,
Ann’ ei loistaa kukaston,
Kun ei poiss’ oo kirsi maasta
Nurmen juurta raatamasta.
Mistä ilo suurenlainen? –
Kohta kuuli, syy on tuo:
”Taas on Anni onnekkainen,
Pääsee vanhempainsa luo!
Muuta mailmassa en halaa,
Koti mielessäni palaa!” – –
Oi jos Suomen kuulu kansa
Maatansa noin rakastaisi
Noin jos silmäinloisteellansa
Tuntehensa ilmi sais,
Poistuis poijes kalve mieli,
Riemun lausuis suu ja kieli!


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.