Koti-laaksoni

Koti-laaksoni. (Saksasta). Kirjoittanut Anonyymi

Taivon kultarusko valaisepi mân,

Synkkæ kuitenki on sydæmmeni vân;

Vuoristolta sæde kirkas heijastâ,

Mutt’ei silmiæni kuivaks sâ.

Koti-lâksoni, sæ lakso armahin,

Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!

Koska tornikello kaksitoista lyø,

Muistan armastani vaikk’on puoli yø;

Muistan sæveletkin viulun antamat,

Laulelmatkin kai’un kantamat.

Koti-lâksoni, sæ lâkso armahin,

Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!

Koska tuomi kukki, nurmi vihannoi,

Rastas lauleli ja iltakello soi,

Kæsitysten kæin mæ kanssa kultani;

Oi kuin raskahaks kæy rintani!

Koti-lâksoni, sæ lâkso armahin,

Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!

Lampaiden kans pientarella leikittîn,

Kæen kukunnoita lehdoas’ kûnneltîn,

Ikkunasta nækyi isæn valko-pæ, –

Kaikki, kaikk’ on poissa onnein tæ!

Koti-lâksoni, sæ lâkso armahin,

Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!

O[lli]. W[uo]r[ine]n.

Lähde: Kansan Lehti 10.12.1870.