Kota-Lassi

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Kyläkankaalla vieressä tien
Kota-Lassin on kontu ja perkiö pien’
kylän piirissä, lohkona Mattilaa.
Siell’ äijällä on kera muorin
sadaskolmaskymmeneskolmannes maa,
soin, niityin ja pelloin ja vuorin.
Mut niitty on sammalesuo,
ja pelto laiha ei tähkiä tuo;
vain kiviä näät, ja jos pataan nuo,
ei pitkälle siinä suori!
Mut Lassi on vankka, ja Lassi ei juo,
ja on kitsas ja sitkeä muori.
Mies murtaa, rehkii, on raataja maan,
ja muori se säästää vaan,
– mikä säästetty, leivotaan! –
ja kelpaa se puidenkin kuori!
Ja kruunu ryöstää saataviaan,
mies murtaa, akka se säästää vaan,
ja vaikkei tietoa paidastakaan,
Kota-Lassi hän luottaa parempaan,
niin myös Kota-Lassin muori.


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.