Kota-Lassi

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Kyläkankaalla, varressa tien,
Kota-Lassin on perkiö pien’,
Kylän verossa, meidän Mattilaa.
On hällä ja eukollansa
Sadaskolmaskymmeneskolmannes maa,
Ja on peltoa, niittyä kanssa.
Mut niitty on rummakkosuo,
Ja pelto on aune ja niukkoja tuo,
Kiviaarnio on se, ja rauniot nuo
On kuitteja anneiltansa!
Mut Lassi on vankka, ja Lassi ei juo,
Visu eukko ja sitkeä kanssa.
Mies poimii, murtaa ja vääntää vaan,
Ja akka on tarkoillaan;
– Mikäs tarkkana ottaissaan:
Sekajauhot on keitossansa!
Ja kruunu ryöstää saataviaan,
Mies murtaa, akka on tarkoillaan,
Ja vaikkei tietoa paidastakaan,
Kota-Lassi hän luottaa parempaan,
Niin myös Kota-Muori kanssa.


Lähde: Juva, Valter 1902: Runoja: uusi sarja. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.