Kosto

Kirjoittanut Einari Leino


Ryntäsi köyhien joukko,
väki ryysyisten raatajain,
joiden elämän taival, loukko
oli tuskassa orjuuttain.
Käsi turvasi miekkaan, kalpaan,
vihan vimmassa iskien
sen rintahan sortajan halpaan
puolesta kärsivien.
Tulta tuiskivat kiväärein putket
vihan äänin ulvahtavin,
vainovaltoja, sortoa vastaan,
koston liekkeinä hulmahtavin.
Päin »helvetin» portteja noita
väki painui vimmoissaan.
Ei riistäjät meit’ enää voita!
Pakoon luikkivat kauhuissaan...
Ei kestänyt sorron voima,
sen muurit murtuivat.
Väki köyhien voittipa oiva
sekä riistäjät kaatuivat.

1931


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.