Kosketa ei koskaan ikuisuutta

Kosketa ei koskaan ikuisuutta. Kirjoittanut Irene Mendelin

Kaunosielu? – Ei, vaan pikkusielu,

hekuman ja maljan heikko orja,

toisten aatoksia tuntehia

apinoimaan ketterä ja norja.

Sielu hieno, rikas, syvä – niinkö?

Ei, vaan sielu köyhä, tyhjä, onsi,

jolle aistillisuus yksin onpi

elon arvo, pyrkimys ja ponsi.

Leivän saapi taiteelta, mut kuunaan

saa ei taiteilijan aateluutta.

Hetken helyjä vain tavoittaapi,

kosketa ei koskaan ikuisuutta.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.