Kosken voittaja kertoo

Kosken voittaja kertoo

Kirjoittanut Emil Virtanen


Jo saapui keskikesä Pohjan maille,
ja valo läikehtivi läpi yön.
Jäi avaruus jo silmiänsä vaille,
kun rusko punertavi vuorivyön.
Se värihelmaa heittää pilven takaa
ja kauniin hämyvaipan levittää,
se tuolla tunturia vasten makaa
ja tuolla vedenpintaan väräjää.
Vain kosken kohu kuuluu lakkaamatta
ja rikkoo hiljaisuutta raukeaa.
Ei Niva viihtyä voi riehunnatta;
sen uhma kasvaa, uutta voimaa saa.
Sen vesimassa valkoharjoin kiitää
kuin tunturi tuo paha isä ois,
ja koski – tytär, kodista mi liitää
mielalain kiihkotessa kauas pois.
Niin aamuun saakka koski yksinänsä
voi kerskua: mä olen mahtava!
Mut sitten nähdä saa se käskijänsä,
mi tanhualle astuu tuvasta.
Jos katseen luomme heistä yhteen vaikka,
pääpiirteet kaikista jo selkenee:
on täällä heidän jylhä synnyinpaikka,
ja jylhyys heissäkin myös vallitsee.
Mies vankka niinkuin metsän ikihonka;
on kädet, kasvot purrut ahava.
Kas, silmäkulmat – niinkuin pilvenlonka.
Myös käynti kertoo miehen voimasta.
Hän astuu pehmeen pihanurmen yli...
Ja kerää kalastajan kampsujaan,
ja sitten rantaan painuu, täynnä syli...
Hän veneen työntää virtaan kuohuvaan.
Ah, miten katsellessa mieli palaa
noin laillaan kosken voimaa uhmata.
Mut arvasiko mies sen, mitä salaa
mun liikkui juuri ajatuksissa?
En tiedä. Mutta kosken rannikolla
hän huutaa kalliolle tänne päin:
– Jos tarvitsee, voin kyytimiesnä olla,
kun lähden tästä kosken yli näin.
Mä istun venheeseen. Hän alkaa soutaa.
Voi, miten virta vetää myötäiseen!
Se tahtoo meidät pyörteisiinsä noutaa
ja painaa veden alle kuohuineen.
Mut eipä sille perään anna miesi,
vaan kiskoo aironvedoin jäntevin.
Hän hyvin kosken oikuttelut tiesi
ja sai taas valppautta silmihin.
Vaan Nivan kuohun yli päästyämme
hän katsoo kalliolla seistessään,
kun koski meurailevi edessämme...
Nyt nostaa päätään, pyyhkii hikeään.
Ja hetken päästä alkaa tarinansa.
On siinä omaa, toisten elämää.
Se näyttää miten Pohjolassa kansa
yön vallasta jo valoon rynnistää.

1935


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.