Kosken rannalla
Kosken rannalla Kirjoittanut Einari Leino |
- Poissa on mailtamme kesäinen tuoksu,
- vaiti on virtain ja purojen juoksu:
- hanget peittävät Karjalan maan,
- vain vuolaammat virrat ja kosket pauhaa –
- ne Karjalan kansan voimasta laulaa.
- Ne laulavat menneestä orjuuden yöstä,
- ne laulaa uuden rakennustyöstä,
- kutsuvat koskien valloittajaa,
- joka vesien voiman vangiksi vaatii,
- tehtaat kuohujen partaille laatii,
- ja kytkee virrat, mi vinhasti pauhaa,
- pystyttää »Sammon» – se onnea jauhaa
- Karjalan maalle, kansalle sen.
- Näin auttaen rahvasta luomaan uutta,
- puutteen tilalle onnekkuutta.
1931
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.