Kosken partaalla (Mendelin)

Kosken partaalla. Kirjoittanut Irene Mendelin

Hän kosken partahall’ istui,

Sen kuohuja katsellen,

Ja seikat muinaiset muistui

Nyt mielehen neitosen.

Hän lapsuus-aikansa riemun

Taas muisti nyt armaimman,

Ja ensi lempensä liemun,

Tuon hehkuvan, intoisan.

Hän muisti, kuink’ ihamiellä

Suv-’illoin hän leijaili

Ja poimi kukkia siellä

Ja Ahtia aatteli.

Ja tyyn’ ol’ ilta ja hiljaa

Vaan rastas se visersi,

Ja vienoon heiluva vilja

Ja kukat ne tuoksuili.

Ja raitis laulunsa illoin

Halk’ kuohuvan kosken soi,

Ja tuuli tuoksuva silloin

Se vastimen armaan toi.

Tuon laulun nytkin hän muisti,

Se soi hänen korvissaan,

Ja tietämättänsä luisti

Sen sanat jo sointumaan.

Hän lauloi, sävelet riemuin

Halk’ kuohuvan kosken soi,

Ja ensi lempi se liemuin

Taas tenhonsa mieleen loi.

Hän vaiken’. – Toinen nyt hällen

Ei vastannut lauleloon, –

Ja poski hohtava jällen

On vaalea, rusoton.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.