Kosken laulu
Kosken laulu Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Istui kosken partahalla
- Päiväkaudet poikanen,
- Katsoi kosken aaltoloita,
- Laulua sen kuunnellen.
- Lauloi koski voimakkaasti
- Ikivanhaa lauluaan.
- Haaveet kummat kuulijalle
- Mieleen nosti kuohustaan.
- Viekotellen, hurmaavasti
- Kosken huima laulu soi.
- Vaivoin poika kotiin mennä,
- Erota sen luota voi.
- ”Mitä koski lauleleepi,
- Kertoo aalto vaahtopää?
- Laulun sanat kuulen, mutta
- Niit’ en taida käsittää”.
- ”Kosken huminasta soivat
- Sanat kauniit, kamalat;
- Selittää kun niitä koitan,
- Toisiinsa ne haihtuvat”.
- ”Kyllä kerran kosken kumman
- Laulun täysin ymmärrän:
- Kyllä mieltä ikä antaa,
- Silloin sanat selitän”.
- Näin hän mietti. Vuodet vieri;
- Mieheks varttui poikanen.
- Harhailtuans maailmalla,
- Joutui kotiin lapsuuden.
- Lauloi koski voimakkaasti
- Ikivanhaa lauluaan.
- Kaukaa laulun kuuli, tunsi
- Kumman tunnon rinnassaan.
- Mielt’ ol’ ikä antanunna,
- Nyt hän laulun käsittää.
- Näin ne laulaa kosken aallot,
- Matkamiestä tervehtää:
- ”Kaukaa turhaan ihmislapsi
- Rauhaa etsii, anelee;
- Vaikka koski vieressänsä
- Rauhan hälle tarjoilee”.
- ”Täällä haihtuu elon tuskat
- Reunains yli yltyneet:
- Tänne riennä, hautaa tänne
- Elos toiveet pettyneet!”
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.