Kosijat.

Kirjoittanut Reinhold Roine


Äiti kuolinvuoteellansa
Neuvoi tyttölapsostansa,
Ett’ ois’ tarkka vaalissaan,
Kun käy sulhot kosimaan.
Aika poistui tuonnemmaksi;
Jopa saapui kosijaksi
Vanhus käyrä varreltaan,
Hopeoita hapsissaan.
Äidin haamu kalpeainen
Kuiskaa: armas lapsukainen,
Elä vanhaan suostukaan,
Kohta hautaan kannetaan.
Aika poistui tuonnemmaksi;
Jopa saapui kosijaksi
Rikas viisin lippahin,
Kuusin kultasormuksin.
Äidin haamu kalpeainen
Kuiskaa: armas lapsukainen,
Elä suostu rikkaasen,
Saisit kylmän sydämmen.
Aika poistui tuonnemmaksi;
Jopa saapui kosijaksi
Nuori kauniskasvoinen,
Säihkysilmä poikanen.
Äidin haamu kalpeainen,
Kuiskaa: armas lapsukainen,
Elä suostu kauniisen,
Tuo on lietomielinen.
Aika poistui tuonnemmaksi;
Jopa saapui kosijaksi
Kuolo kylmäposkinen,
Kullaks’ pyytää neitosen.
Impi vuottaa äitiänsä
Kauvan vuotti mielestänsä,
Haamua ei kuulukkaan,
Neito suostui Kuolemaan.

Reeni Roine.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.