Korven ukko.

Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen


Korven ukko, kylly yöhös:
         vilkkuu aamunkoi!
Herää heti elontyöhös:
         kevatäänet soi,
valveutuu Pohjan henki,
elpyy laulut lintusenki,
valo armas kimaloi,
lämmitellen lieskuroi.
Jätä talven kota tuttu,
         varjot synkät korpien.
Astu valoon, karvanuttu!
         Kuule: kuohut koskien
vyöryy, kiehuu, pauhaa pyrskää!
Vetten vallat vimmoin hyrskää.
Joukot Ahdin aalloillaan
murtaa talvikahleitaan.
Kilju vapauden kieltä!
         Käytä voimaas valtavaa
työntämähän poijes tieltä
         takkuasi painosaa.
Kohmekahleet sivuun suista.
Uniotsat poikas puista
pystyyn, tuupi, selkään lyö,
jotta alkais kevättyö.
Hyppää sitte ylimmilles,
         kuni oisit kuningas,
kajahuta kunnahilles
         ankarasti raikujas:
kaikki kansa ylös yöstä
hyvinvointi saamaan työstä;
raada, kaada voimallas
sekä suojaa voittojas!
Pidä tarmoin varasesi,
         mitkä työllä synnytät;
käytä hyväks omiesi,
         kylvät kylvöt hyötyisät:
sukus versoo vihannasti,
kasvaa kansas kuulusasti;
suurta synnyttää sen työ:
kirkastunut valovyö.
Loistaa leimut Pohjan mailla
         kautta kansan silmien,
välkkehillä sielukkailla
         maan ja taivaan tenhoten;
tiedonvalot kirkkaat väikkyy:
taidelaulun laineet läikkyy;
soitot suuret hurmaa, soi:
kauvan elää Suomi voi!

–[Valpa]s.


Lähde: Työmies 5.5.1904.