Korsinen

Korsinen. Mukaili Vilho S. Kirjoittanut Wilho Soini

On tieni työläs’, pitkä, mon’ este vaikea.

Ja iltaseksi tuskin voin kotiin joutua;

Ja kuinka ahkeroinkin, sittenkin vaivoin saan

Yhteiseen pesähämme pienoisen korren vaan.

Näin pieni muurahainen, kun löytöretkille

Hän aamusella lähti oudoille poluille.

Mut tuhat kumppania kanssansa lähtevi

Ja kukin niinkuin hänkin korttansa etsivi.

Pitkäksi retki yltyi ja kauan kuljettiin,

Pois kuormat laskettihin ja taasen otettiin

Ja puuttui ruoka, juoma, soi päivyt paahteensa,

Tok’ – kukin illan tullen toi kotiin kortensa.

Tuhannet korret tuodut kun saatiin yhtehen

Ja armas koti-suoja kohosi ilmoillen:

Niin tuhannet kun tuovat kortensa kotihin.

Työ jättiläisten tästä syntyypi viimeinkin.

Siis seiso uljahana elämän uralla,

Tiedäthän ihmiskunnan kamppaiset keralla!

Niin illalla voit päättää iloisna matkasi,

Kun esille oot tuonut sinäkin kortesi.

Lähde: Sanomia Turusta 14.1.1885.