Korkeimman oikeuden päätös kuolleeksi julistamisesta 1933
KKO 1933 I 14
Korkeimman oikeuden vuosikirja
muokkaaJos kuolleeksijulistetun henkilön havaitaan olevan elossa, ei kuolleeksijulistamispäätös kaipaa purkamista.
Sittenkuin Helsingin RO oli päätöksellä 3/9 1931 julistanut Hollolan pitäjässä 28/8 1867 syntyneen työmiehen Vihtori O:n kuolleeksi, Hauhon seurakunnan kirkkoherra oli Valtioneuvoston oikeuskanslerille ilmoittanut, että O., jonka muuttokirja oli vasta 18/3 1931 saapunut Helsingin Sörnäisten suomalaisesta seurakunnasta Hauhon kirkkoherranvirastolle, oli jo kauan sitä ennen asunut Hauhon pitäjässä ja oli siellä edelleen elossa. Tämän johdosta oikeuskansleri kirjeessä 23/1 1933 saattoi asian KKO:n tietoon sellaista toimenpidettä varten, johon oli aihetta.
KKO (presidentti Pehkonen sekä oikeusneuvokset Bäckström, Idestam, Kannel ja Petäys) ratkaisi asian 30/1 1933; ja koskei kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista koskevan päätöksen purkaminen ollut tarpeellinen, jotta kuolleeksi julistettu henkilö, jonka sittemmin havaitaan olevan elossa, pääsisi lain mukaan nauttimaan oikeuksiansa,
ei oikeuskanslerin kirje antanut aihetta toimenpiteeseen KKO:n puolelta; mikä kirjeessä ilmoitettiin oikeuskanslerille tiedoksi.[1]
Raastuvanoikeuden pöytäkirja
muokkaaHELSINGIN KAUPUNGIN
RAASTUVANOIKEUS
Helsinki 2 p. huhtikuuta 1932.
II. OSASTO
N:o 26.
Raastuvanoikeus saa täten kunnioittaen lähettää Oikeuskanslerinviraston viime maaliskuun 29 päivälle päivätyssä kirjeessä pyytämät jäljennökset Helsingin Sörnäisten suomalaisen seurakunnan kirkonkirjoissa olevan työmiehen Vihtori O:n kuolleeksi julistamista koskevassa asiassa syntyneistä pöytäkirjoista.
J ä l j e n n ö s pöytäkirjasta, joka tehtiin Helsingin kaupungin Raastuvanoikeuden toisella osastolla allamainittuina päivinä 1931.
Työmies Aleksanteri K:n ja hänen vaimonsa Ida Elvira K:n, Hollolan pitäjän Lahden kylästä, laillisena asiamiehenä saapuville tuli kansakoulunopettaja Kaarlo I. näin kuuluvan valtakirjan nojalla:
"Avoin asianajovaltuus annetaan.
Hollolassa 1 päivänä syyskuuta 1930.
Ida Elvira K.
Työmiehen vaimo Hollolan kunnan Lahden kylästä.
(puum.)
Aleksanteri K.
Työmies Hollolan kunnan Lahden kylästä.
(puum.)
Todistavat:
Ilmari H.
Kansakoulunopettaja Hollolan Kunnan Lahden kylästä.
Saima H.
Kansakoulunopettajan vaimo Hollolan kunnan Lahden kylästä."
sekä antoi Oikeuteen näin kuuluvan kirjallisen hakemuksen:
"Helsingin kaupungin Raastuvanoikeudelle.
Kun veljeni ja vaimoni veli työmies Viktor Kallenpoika O., jolla Suomessa viimeksi ollessaan oli asunto ja kotipaikka Helsingin kaupungissa Kaivokadun varrella, jo lähes 20 vuotta sitten matkusti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin ja kun ei enää lähes 20 vuoteen ole saatu häneltä mitään tietoja ja kun lisäksi yksityistietä on saatu tietää, että hän on Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa kuollut noin 20 vuotta sitten, anomme kunnioittaen, että veljeni ja vaimoni veli Viktor Kallenpoika O. julistettaisiin kuolleeksi siinä järjestyksessä kuin laki kadonneen henkilön kuolleeksi julistamisesta säätää sekä että Raastuvanoikeus tässä tarkoituksessa antaisi mainitussa laissa säädetyn julkisen kuulutuksen.
Aleksanteri K.
Työmies Hollolan kunnan Lahden kylästä.
Ida Elvira K.
Työmiehen vaimo Hollolan kunnan Lahden kylästä.
Kautta: ./. Kaarlo I.
Kansakoulunopettaja Hollolan kunnan Lahden kylästä."
Asiamies I. antoi vielä Oikeuteen kolme virakatodistusta sekä kauppias Kalle Viktor K:n ja täkäläisen poliisilaitoksen antamat todistukset, mitkä asiakirjat olivat näin kuuluvat:
[virkatodistuksia ei ole tallennettu tähän]
"Ilmoitan täten yhtyväni siihen henkilöä koskevaan kuolleeksijulistamisanomukseen, jonka tätini Ida Elvira K. ja hänen miehensä Aleksanteri K. molemmat Hollolan kunnan Lahden kylästä ovat tehneet Helsingin Raastuvanoikeudelle setäni Viktor Kallenpoika O:n kuolleeksi julistamista varten.
Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 1931.
K. V. K.
Kauppias Helsingin kaupungista.
Todistavat:
H. H.
Wiilari.
Birger Ä.
isännöitsijä."
"Helsingin kaupungin Poliisilaitos
Osoite- ja tiedonantotoimisto.
Helsingissä 14 p:nä 1931.
N:o 540.
Oikeutta varten.
Pyynnöstä todistetaan täten, ettei työmies Vihtori Kallenpoika O:ta, synt. 28/8 - 1867 Hollolassa, ole lainkaan ilmoitettu täällä asuneeksi, ollen hänen nykyinen olinpaikkansakin toimistolle tuntematon.
Leima 15:-
Lauri Leino.
(leima)"
Saapuvilla oleva virallinen syyttäjä, v. t. kaupunginviskaali, varatuomari Sakari Ilmanen ilmoitti, ettei hänellä virkansa puolesta ollut mitään muistuttamista hakemusta vastaan.
Asianomaiset poistuivat käskystä, ja Raastuvanoikeudessa tehtiin seuraava
Koska hakija on saattanut todennäköiseksi että vähintään kymmenen vuotta on kulunut siitä kalenterivuodesta, jolloin Viktor O. tiettävästi viimeksi oli elossa, niin Raastuvanoikeus huhtikuun 23 päivänä 1901 kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetun lain nojalla harkitsee lailliseksi julkisella kuulutuksella, joka on tiedoksi pantava Raastuvanoikeuden ilmoitustaululle ja hakijan toimesta julkaistava kolme kertaa virallisissa sanomalehdissä, niistä kerran ensitulevan huhtikuun ensimmäisessä numerossa, kutsua kadonneen Viktor O:n viimeistään torstaina ensitulevan syyskuun 3 päivänä ilmoittautumaan Raastuvanoikeudelle uhalla että hänet muutoin, ellei laillista estettä ilmaannu, julistetaan kuolleeksi, minkä ohessa kuulutuksen tulee sisältää kehoitus kaikille niille, jotka voivat antaa tietoa siitä, elääkö O. vai onko hän kuollut, saman ajan kuluessa siitä Oikeudelle ilmoittamaan; ja tulee hakijan mainittuna päivänä ja aikana, itse tai laillisen asiamiehen kautta, tulla saapuville muassaan ote tästä pöytäkirjasta sekä ne sanomalehtinumerot, joissa sanottu kuulutus on ollut julkaistuna. Julistettiin.
Sittenkuin työmies Aleksanteri K. ja hänen vaimonsa Ida Elvira K., molemmat Hollolan pitäjästä, ovat pyytäneet, että työmies Vihtori Kallenpoika O., joka lähes 20 vuotta on ollut kadoksissa antamatta itsestään tietoja, julistettaisiin kuolleeksi, on Raastuvanoikeus, viimekuluneen helmikuun 14 päivänä pöytäkirjan 17 §:n kohdalla tekemän välipäätöksen mukaan, julkisella kuulutuksella, joka on pantu tiedoksi Oikeuden ilmoitustaululle ja hakijan toimesta oli julkaistava kolme kertaa virallisissa sanomalehdissä, niistä kerran tämän vuoden huhtikuun ensimäisessä numerossa, ei ainoastaan kutsunut Vihtori Kallenpoika O:n viimeistään tänä päivänä ennen kello kahtatoista ilmoittautumaan Oikeudelle vaan myöskin kehoittanut kaikkia, jotka tietävät, elääkö kadonnut henkilö vai onko kuollut, sen Oikeudelle ilmoittamaan, uhalla että hän muuten, ellei laillista estettä ilmaannu, Oikeuden päätöksellä julistetaan kuolleeksi; ja kun asia nyt esille huudettiin, hakija saapui Oikeuteen asiassa ennen käyttämänsä asiamiehen kansakoulunopettaja Kaarlo I:n kautta, mutta muita asiallisia ei saapunut, vaikka oli odotetu kunnes kello oli lyönyt kaksitoista.
Asiassa ennen syntynyt pöytäkirja julkiluettua, asiamies I. esilleantoi virallisten sanomalehtien numerot 59, 60 ja 75 maaliskuun 12 ja 13 päivältä 1931 sekä seuraavan huhtikuun 1 päivältä, joista näkyi että ylempänä mainittu kuulutus on julkaistu näissä sanomalehtinumeroissa.
Sitenkun oli merkitty, että tiedoksipanoaikana väitettä hakemusta vastaan ei ole tehty, asiamies I. poistui käskystä ja Raastuvanoikeudessa tehtiin euraava
Raastuvanoikeus, joka harkittuaan kaikkea mitä asiassa on esiintullut katsoo kuolleeksi julistamiseen tarvittavat asianhaarat toteennäytetyiksi, harkitsee oikeaksi, kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi huhtikuun 23 päivänä 1901 annetun lain nojalla, julistaa Vihtori Kallenpoika O. kuolleeksi, määräten samalla, että tammikuun 1 päivää 1922 on pidettävä päivänä, jolloin hän on kuollut; ja kuulutetaan tästä Raastuvanoikeuden toimesta virallisissa sanomalehdissä, tullen Raastuvanoikeus lähettämään siitä myös tiedonannon asianomaiselle kirkkoherranvirastolle kirkonkirjaan tehtävää merkintää varten. Julistettiin ja annettiin valitusosotus.
Jäljennöksen oikeaksi todistaa: Helsingissä, Raastuvanoikeuden arkistossa, maaliskuun 31 päivänä 1932.[2]
Viran puolesta:
K. Pohjolan-Pirhonen
Kirkkoherran kirje oikeuskanslerille
muokkaaHauhon Kirkkoherranvirasto
Hauholla 18 p. maaliskuuta 1932
N:o 97
Pyydän täten kunnioittavimmin kääntyä Teidän puoleenne, Herra Oikeuskansleri, seuraavassa asiassa.
Syyskuun 25 päivänä 1931 saapui tänne Helsingin Sörnäisten suomalaisen seurakunnan Kirkkoherranvirastolle osotettu ja sieltä tänne osotettu tiedonanto:
"Helsingin kaupungin Raastuvanoikeuden
toinen osasto, syyskuun 11 päivänä 1931
N:o 64
Helsingin Sörnäisten suomalaisen seurakunnan Kirkkoherranvirastolle.
Täten ilmoitetaan, että Raastuvanoikeus syyskuun 3 päivänä 1931 on julistanut, että seurakunnan kirkonkirjoissa oleva (Kk.s. 6-1157) työmies Vihtori Kallenpoika O., s. 28/8 1867 kuolleeksi, määräten samalla, että tammikuun 1 päivää 1922 on pidettävä päivänä, jolloin hän on kuollut.
Kysymyksessä oleva Vihtori O. on asunut Hauholla jo kauvan, mutta ollut Helsingissä kirjoissa, kunnes muuttokirjansa 18/3 1931 saapui Helsingin Sörnäisten suomalaisesta seurakunnasta tänne. [Oheen kirjoitettu: Sen kaiketi aikaansaanut muuttokirjoista y.m. 28/11 1930 annettu asetus (8 §)] Kun hän edelleen elää ja asuu täällä, on Raastuvanoikeuden päätös väärä. Rohkenen senvuoksi kunnioittaen pyytää Herra Oikeuskanslerin toimenpidettä tämän virheellisen päätöksen korjaamiseksi.[2]
Oikeuskanslerin kirje maaherralle
muokkaaVALTIONEUVOSTON
V.t.
OIKEUSKANSLERI
Helsingissä,
huhtikuun 6 p:nä 1932.
N:o 724.
Hauhon seurakunnan kirkkoherra Wilhelm Palmroth on oikeuskanslerinvirastoon postitse saapuneessa kirjoituksessa esiintuonut, että Helsingin kaupungin raastuvanoikeus oli seurakunnan kirkkoherranvirastoon saapuneen ilmoituksen mukaan syyskuun 3 päivänä 1931 julistamallaan päätöksellä julistanut Hauhon seurakunnassa jo kauan asuneen, Helsingin Sörnäisten suomalaisesta seurakunnasta muuttokirjansa kuitenkin vasta maaliskuun 18 päivänä 1931 Hauhon seurakunnan kirkkoherranvirastoon jättäneen, elokuun 28 päivänä 1867 syntyneen työmiehen Vihtori Kallenpoika O:n kuolleeksi, määräten hänen kuolinpäiväkseen tammikuun 1 päivän 1922. Kun mainittu Vihtori O. kuitenkin elää asuen Hauhon pitäjässä, on kirkkoherra Palmroth anonut oikeuskanslerin toimenpidettä raastuvanoikeuden mainitun virheellisen päätöksen purkamiseksi ja poistamiseksi.
Oheenliittäen kerrotun kirjoituksen asiakirjoineen sekä jäljennökset siinä mainituissa, kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista koskevassa asiassa Helsingin kaupungin raastuvanoikeudessa syntyneistä pöytäkirjoista kehoitan Teitä, Maaherra, määräämään Hauhon pirin nimismiehen toimittamaan tutkimuksen asiassa ja siinä Hauholla asuvaa Vihtori O:ta kuulustelemalla ottamaan selon siitä, onko hän raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa mainittu Kalle Kustaa Tuomaanpoika V:n elokuun 28 päivänä 1867 syntynyt poika Viktor. Vihtori O:lta on samalla tiedusteltava, missä hän on kuluneiden 20 vuoden aikana ollut sekä mistä hänen luulonsa mukaan hänen sisarensa Ida Elvira K. ja tämän mies Aleksander ovat saaneet aiheen Vihtori O:n kuolleeksi julistamista koskevan oikeudenkäynnin vireillepanemiseen. Tutkimuspöytäkirja on oheelliset asiakirjat samalla palauttamalla tänne lähetettävä.[2]
O:n kuulustelupöytäkirja
muokkaa- Poliisikuulustelupöytäkirja, jonka allekirjoittanut Hauhon piirin kruununnimismies laati alempana mainitun asian johdosta pitämässään poliiskuulustelussa [sic] huhtikuun 15 päivänä 1932 virkahuoneellaan Hauhon pitäjän kirkonkylässä, poliisikonstaapeli Osk. Roosin toimiessa kuulustelutodistajana.
Sittenkun Oikeuskansleri oli kehoittanut Hämeen läänin Maaherraa huhtikuun 6 päivänä 1932 päivätyllä kirjeellään N:o 724 toimituttamaan allekirjoittaneella tutkimuksen Hauhon pitäjän Vitsiälän kylässä nykyisin asuvan Vihtori Kallenpoika O:n kuolleeksi julistamista koskevassa asiassa, kuulusteli allekirjoittanut Hämeenläänin Maaherran antaman määräyksen mukaisesti mainittua
Vihtori O:ta joka kertoi:
elämänvaiheistaan, että oli syntynyt 28 päivänä elokuuta 1867 Hollolan pitäjässä isänsä Kalle Kustaan, joka talon mukaan oli ottanut sukunimekseen V. jä [sic] äitinsä Evan laillisesta avioliitosta, ollen vanhemmilaan [sic] samasta aviosta vanhemmat lapset: veli Kalle, vanhin lapsista, joka käytti sittemmin sukunimeä K. ja kuoli noin 25 vuotta sitten Helsingin kaupungissa ja sisaret Ida ja Emma, joitten olinpaikkaa eikä perhesuhteita kuulusteltava sanonut tuntevansa kertoja oli muuttanut rippikoulun käytyään Helsingin kaupunkiin, jossa oli aluksi 10 vuoden ajan ansainnut elatukesensa [sic] kaikenlaisilla sekatöillä, mutta ryhtynyt sittemmin visanostomieheksi, ollen useamman päämiehen palveluksessa m.m. ostanut visaa liikemies Akseli R:n laskuun Hämeenlinnan kaupungista, liikemies C:n laskuun Turun kaupungista liikemies M:n laskuun Tampereen kaupungista. Kun mainitun toimensa takia oli tullut olleeksi vakituisesti liikekannalla ympäri Suomea ei ollut tullut kirjojaan Helsingistä mihinkään muuttaneeksi. Vanhenpäinsä [sic] kuoleman aikoihin [marginaaliin kirjoitettu k. 1888 ja 1889] oli ollut vielä muu [sic] perheen kanssa yhteydessä, koskapa oli saanut kirjeellisesti tiedon isänsä kuolemasta, mutta päätettyään sittemmin lähteä Ameriikkaan ja hankittuaan sitä varten ulkomaanpassin, oli yhteys oamisten [sic] kera loppunut, huolimatta siitä, ettei ulkomaanmatkasta ollut tullutkaan mitään. Vuodesta 1918 on kuulusteltava ilmoituksensa mukaan asunut Hauhon pitäjän Vitsiälän kylässä, jonne ostamalleen tontille on rakentanut itselleen huvilan ja elelee nykyään vanhoilla sääätöillään [sic] ja puuleikkaustöillä, joista saa riittävän toimeentulon.
Kysymyksessä olevaan kuolleeksijulistamispuuhaan arvelee kuulusteltava sukulaistensa johtuneen mainitusta ulkomaanpassijutusta, varsinkin kun kuulusteltava ei sen jälkeen ole ollut yhteydessä sukulaistensa kanssa.
Kun kuulusteltavalla ei ilmoituksensa mukaan ole mitään huomattavia pääomia ei hän osaa yllämainittuun menettelyyn muutakaan syytä otaksua olevan.[2]
K:n kuulustelupöytäkirja
muokkaa1932.
V.t. Oikeuskanslerin
kirj. 22/4-32. N:o 889.
- Pöytäkirja, jonka allekirjoittanut Hollolan piirin apulaisnimismies laati alempana lähemmin kerrottavan asian johdosta toimitetussa poliisikuulustelussa, ylikonstaapeli Kaarle Soinin todistajana läsnä ollessa, Hollolan poliisiasemalla, huhtikuun 27 päivänä 1932.
Sittenkun Valtioneuvoston v.t. Oikeuskansleri virkakirjeellään Hollolan piirin nimismiehelle kuluvan huhtikuun 22 päivältä, N:o 889, oli kehoittanut kuulustelemaan Hollolan pitäjän Lahden kylästä olevaa työmiestä Aleksander K:ta ja tämän vaimoa Ida Elviraa, o.s. V., syystä, että nämä olivat Helsingin kaupungin raastuvanoikeudessa anoneet työmiehen Vihtori Kallenpoika O:n, joka on mainitun Ida Elvira K:n veli, kuolleeksi julistamista kadonneena henkilönä ja mistä syystä ja missä tarkoituksessa tämä oli tapahtunut, kuin myös muista alussamerkityssä kirjelmässä sekä sen mukana olevissa asiakirjoissa ilmenevistä seikoista, toimitti allekirjoittanut tämän kuulustelun, jolloin pöytäkirjaan merkittiin seuraavaa:
1. Lämmittäjä Aleksander Kallenpoika K. ilmoitti syntyneensä syyskuun 11 päivänä 1863 Laukaan pitäjässä, mutta nykyään olevansa kirkonkirjoissa Lahden kaupungin ympäristöseurakunnassa sekä asuvansa Hollolan pitäjän Lahden kylässä ja olevansa Pyörä- ja Puu Oy.-nimisen toiminimen palveluksessa.
Asiassa kuultuna Aleksander K. kertoi, että jo yli 30 vuotta sitten hän oli lukenut "Uusi Suometar"-nimisestä sanomalehdestä työmies Vihtori O.-nimisen miehen kuolleen Amerikassa ja kun kuultava omaistensa kanssa oli päätellyt vainajan tarkoittaneen juuri kertojan vaimon veljeä, joka myös oli Vihtori O. ja joka joku aika tapausta ennen oli täältä Hollolasta muuttanut Helsinkiin ja sieltä Amerikkaan, olivat he aikoneet ryhtyä vainajaa perimään, mikä hanke kuitenkin oli rauennut kertojan vaimon sisaren, Emma S:n asiaa vastustaessa. Myöskin Emma S:n Kalle Oskari-niminen poika oli siirtynyt Amerikkaan ja kun tämä kertojan muistellen vuonna 1929 oli kuollut ja hänen jäämistönsä lähetetty Ulkoasiainministeriön toimesta Suomeen omaisille jätettäväksi, oli Vihtori O:n asia tullut jälleen päiväjärjestykseen. Kun hänestä ei lähes 30 vuoteen ollut mitään kuulunut, eikä kertoja Vihtori O:n veljen ja sisarten kanssa voineet muutenkaan päätellä asiaa, kuin että tämä sukulainen oli tosiaan kuollut, olivat kertoja ja hänen omaisensa ryhtyneet toimimaan niin, että Vihtori O. julistettaisiin kuolleeksi. Emma S. oli jo tällöin kuollut ja olisi siis Vihtori O. ollut yksi S:n poikavainajan perijöistä. Niinpä olikin kertoja omasta ja vaimonsa Ida Elviran puolesta jättänyt Vihtori O:n kuolleeksi julistamisanomuksen täällä asuvan kansakoulunopettajan Kaarlo I:n tehtäväksi, ollen I:n ollut määrä ensin ottaa tarkka selvä Vihtori O:n kohtalosta. Viime vuonna antamallaan päätöksellä Helsingin kaupungin raastuvanoikeus olikin sitten julistanut Vihtori Kallenpoika O:n kuolleeksi ja kertojan vaimon sisarenpojan, Kalle Oskari S:n jälkeen jättämä perintö, vähän yli 7000 markkaa, tasattiin kertojan vaimon Ida Elviran, tämän veljentyttären Signe K:n ja veljen, kauppias Kalle Viktor K:n kesken.
Kun kertoja sai nyt kuulla Vihtori O:n vielä elävän, ei kuultava ottanut ensin asiaa uskoakseen, mutta kun hänelle luettiin Vihtori O:n antama kertomus elämästään, kuultava sanoi, että "taitaa se Vihtori sitten elää" ja että hänen antamansa kertomus on kuultavan käsityksen mukaan oikea.
2. Edellisen vaimo Ida Elvira K., o.s. V. kertoi yhtäpitävästi edelläkuullun miehensä kanssa, selittäen viimeksi tavanneensa veljensä Vihtori O:n ennen vanhempiensa kuolemaa, olematta Vihtori-veljensä ollut enempää isänsä kuin äitinsäkään hautajaisissa. Pian näiden hautajaisten jälkeen, Vihtori O:n ollessa Helsingissä, oli tämä hankkinut ulkomaanpassin ja, kuten kertoja oli asian saanut kuulla, lähtenyt Amerikkaan. Kun joku aika senjälkeen, kertojan nyt enää vuosilukujakaan muistamatta, kertoja oli "Suomettaresta" lukenut työmies Vihtori O:n Amerikassa kuolleen, ei hän ollut saanut muuta käsitystä, kuin että uutinen oli tarkoittanut hänen veljeään, missä käsityksessä kertoja oli ollut aina tähän saakka, jolloin hänelle suurena yllätyksenä ilmoitettiin, että hänen veljensä Vihtori O. vielä elää, mistä tiedosta kertoja näytti tulleen hyvin iloiseksi. Vihtori O:n kuolleeksi julistamisanomus oli tapahtunut, kuten edelläkuultu miehensä oli siitä kertonut, sentakia, kun hänen sisarensa Emma S:n pojan, Kalle Oskarin Ulkoministeriön kautta Suomeen saapunut perintö oli omaisten kesken tasattava. Myös kertojan käsityksen mukaan on Vihtori O:n Hauholla kuulusteltaessa antama selitys oikea. - Hollolan poliisiasemalla, kuten edellä.[2]
Oikeuskanslerin kirje korkeimmalle oikeudelle
muokkaaAd D. N:o 393/63 1932
N:o 117
Helsingin kaupungin raastuvanoikeus on 3 päivänä syyskuuta 1931 antamallaan päätöksellä Hollolan pitäjän Lahden kylästä olevien työmies Aleksanteri K:n ja tämän vaimon Ida Elvira K:n hakemuksesta julistanut sanotussa pitäjässä elokuun 28 päivänä 1867 syntyneen työmiehen Vihtori O:n kuolleeksi.
Sittemmin on Hauhon seurakunnan kirkkoherra kirjeessä maaliskuun 18 päivällä 1932 toimenpidettä varten minulle ilmoittanut, että mainittu Vihtori O., jonka muuttokirja 18 vasta viimemainittuna päivänä oli Helsingin Sörnäisten suomalaisesta seurakunnasta saapunut Hauhon kirkkoherranvirastolle, oli jo kauan sitä ennen asunut Hauhon pitäjässä ja oli siellä edelleen elossa.
Tämän johdosta ja viitaten niinhyvin asiassa hankittuun sanottua kirjettä seuranneeseen papinkirjaan kuin määräämissäni poliisikuulusteluissa laadittuihin pöytäkirjoihin ja hankkimaani muuhun selvitykseen saatan asian Kunnioittaen Korkeimman oikeuden tietoon sellaista toimenpidettä varten, johon aihetta on.
Asiaan kuuluvat kirjat oheenpannaan.
[Kirjekonseptiin on oheen kirjoitettu seuraavaa:]
Korkein oikeus on 30 p:nä tammik. 1933 katsonut, että koskei kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista koskevan päätöksen purkaminen ollut tarpeellinen, jotta kuolleeksi julistettu henkilö, jonka sittemmin havaittiin olevan elossa, pääsisi lain mukaan nauttimaan oikeuksiansa, oikeuskanslerin kirje ei antanut aihetta toimenpiteeseen Korkeimman oikeuden puolelta.[3]
Korkeimman oikeuden kirje oikeuskanslerille
muokkaa65/18 AD. 1933.
N:o 280
Sittenkuin Helsingin kaupungin raastuvanoikeus oli päätöksellä syyskuun 3 päivältä 1931 julistanut Hollolan pitäjässä elokuun 28 päivänä 1867 syntyneen työmiehen Vihtori O:n kuolleeksi, Hauhon seurakunnan kirkkoherra on Herra Oikeuskanslerille ilmoittanut, että O., jonka muuttokirja oli vasta maaliskuun 18 päivänä 1931 saapunut Helsingin Sörnäisten suomalaisesta seurakunnasta Hauhon kirkkoherranvirastolle, oli jo kauan sitä ennen asunut Hauhon pitäjässä ja oli siellä edelleen elossa. Tämän johdosta Herra Oikeuskansleri on kirjeessä kuluvan tammikuun 23 päivältä saattanut asian Korkeimman oikeuden tietoon sellaista toimenpidettä varten, johon oli aihetta.
Asiaa tänään esiteltäessä Korkein oikeus on katsonut, että, koskei kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista koskevan päätöksen purkaminen ole tarpeellinen, jotta kuolleeksi julistettu henkilö, jonka sittemmin havaitaan olevan elossa, pääsisi lain mukaan nauttimaan oikeuksiansa, Herra Oikeuskanslerin kirje ei anna aihetta toimenpiteeseen Korkeimman oikeuden puolelta; mikä täten ilmoitetaan Herra Oikeuskanslerille tiedoksi samalla kuin kirjettä seuranneet asiakirjat palautetaan.[4]
Läsnä: Pres. — H. B. — G. I. — W. K. — O. P.
Kirkkoherran kirje oikeuskanslerille
muokkaaHAUHON Kirkkoherranvirasto
Hauholla, 12 p:nä heinäkuuta 1933
N:o 210.
Vuonna 1931 syyskuun 25 päivänä saapui Helsingin Sörnäisten Suomalaisen seurakunnan Kirkkoherranvirastolta seuraava tiedotus:
"Helsingin Sörnäisten Suomalaisen seurakunnan kirkkoherranvirastolle.
Täten ilmoitetaan, että Raastuvanoikeus syyskuun 3 päivänä 1931 on julistanut että seurakunnan kirkonkirjoissa oleva (Kk. s. 6 - 1157) työmies Vihtori Kallenp. O., s. 28/8-1867 kuolleeksi, määräten samalla, että tammikuun 1 päivää 1922 on pidettävä päivänä, jolloin hän on kuollut.
Helsingin kaupungin Raastuvanoikeuden toinen osasto, syyskuun 11 p:nä 1931.
N:o 64.
Virallisesti:
K. Pohjolan-Pirhonen.
Muuttanut 16/3-1931 Hauholle
H.Mustakallio."
Kun kuitenkin sama kirkkoherranvirasto oli 16 päivänä maaliskuuta 1931 lähettänyt tänne saman Vihtori O:n muuttokirjan ja täällä oli tunnettua, että hän oli pitemmän aikaa asunut Hauholla, vaikka olikin kirjoissa Helsingissä ja että hän on elossa, pyysin kirjelmässä 18 päivänä maaliskuuta 1932 Oikeuskanslerilta toimenpiteitä erheellisen tuomion korjaamiseksi. Tähän viitaten saan kunnioittavimmin ilmoittaa, että asian edelleen kehittymistä odottaen en ole toistaiseksi kirkonkirjoihin merkintää Vihtori O:n kuolleeksi julistamisesta tehnyt.[2]
Res fin 15/7 1933
N:o 1532
Oikeuskanslerin kirje kirkkoherralle
muokkaaD. N:o 393/63. 1932.
N:o 1532
Kirjeessä 18 päivältä maaliskuuta 1932, Te, Tit. olette oikeuskanslerille ilmoittanut, että sittenkuin Helsingin kaupungin raastuvanoikeus oli päätöksellä syyskuun 3 päivältä 1931 julistanut Hollolan pitäjässä elokuun 28 päivänä 1867 syntyneen työmiehen Vihtori O:n kuolleeksi ja O:n muuttokirja oli maaliskuun 18 päivänä 1931 saapunut Helsingin Sörnäisten Suomalaisesta seurakunnasta Hauhon kirkkoherranvirastoon, oli ilmennyt, että mainittu Vihtori O. oli jo kauvan sitä ennen asunut Hauhon pitäjässä ja oli edelleen siellä elossa, minkä vuoksi Te olette anonut oikeuskanslerin toimenpidettä asiassa.
Korkein oikeus, jonka tietoon oikeuskansleri, toimitettuaan asiassa tutkimuksen, on saattanut asian, on kuitenkin tammikuun 30 päivälle 1933 päivätyssä kirjeessä ilmoittanut, että koskei kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista koskevan päätöksen purkaminen ole tarpeen, jotta kuolleeksi julistettu henkilö, jonka sittemmin havaitaan olevan elossa, pääsisi lain mukaan nauttimaan oikeuksiaan, asia ei antanut aihetta toimenpiteisiin korkeimman oikeuden puolelta.
Tämän vuoksi ja koska ilmoituksenne mukaan ette vielä ole tehnyt Hauhon seurakunnan kirkonkirjoihin merkintää sanotusta kuolleeksi julistamisesta, asia ei aiheuta puoleltani muuta toimenpidettä kuin että, saattaen edelläsanotun Teidän tietoonne, kehoitan Teitä, koska selvitetyksi on katsottava, että Vihtori O. edelleen on elossa, olemaan tekemättä mitään merkintää seurakuntanne kirkonkirjoihin Helsingin kaupungin raastuvanoikeuden kerrotun päätöksen johdosta.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Selostuksia ja tiedonantoja korkeimman oikeuden ratkaisuista vuonna 1933, korkeimman oikeuden määräyksestä toimittanut N. Hj. Neovius, Hämeenlinna 1933.
- ↑ a b c d e f Kansallisarkistossa oleva oikeuskanslerinviraston akti Ad. D. N:o 393/63 1932.
- ↑ Kansallisarkistossa oleva oikeuskanslerinviraston kirje- ja päätöskonseptit 1932, Db:31.
- ↑ Korkein oikeus, kirjeet (kirjekonseptit) 1933, tammi-kesäkuu, I; Kansallisarkistossa oleva korkeimman oikeuden arkisto Da:29.
- ↑ Kansallisarkistossa säilytettävä oikeuskanslerinviraston kirje- ja päätöskonseptit 1933, Db:35.
Huomautukset
muokkaa- Päätöksen numero vuosikirjassa on KKO 1933 I 14.
- Asianosaisten sukunimestä on tallennettu vain alkukirjain.
- Res. fin. = asia loppuunkäsitelty
- A. H. M. = Albert H. Makkonen
- Pres. = presidentti Frans Pehkonen
- F. P. = Frans Pehkonen
- H. B. = Harald Bäckström
- G. I. = Gunnar Idestam
- W. K. = Wäinö Kannel
- O. P. = Onni Petäys
- T. T. = apulaisoikeuskansleri Tapio Tarjanne
- R. L. = Reino Lehto