Helsingin ympäristöstä. II.
Korkeasaari.


Korkeasaari - Helsinkiläisten mielipaikka - hyvällä syyllä. Kukapa helsinkiläinen ei tuntisi Korkeasaaren historiaa, maantiedettä ja geologiaa!

Ennen vanhaan, eikä kauankaan sitte, oli saari jonkunlaisten salaperäisten yhtymyksien ja puolivillien kesäeläjien tyyssija. Vaan jouduttuaan kaupungin anniskeluyhtiön hoimiin, on siitä sukeutunut kulttuurimaa.

Geoloogisessa suhteessa on saari sangen vaihteleva ja rikas. Puhumattakaan niistä luolista (Karhuluola ja Eustachiuksen luola,) joita siellä on vuoreen "auennut," on saarella maanpinta vielä tämäkin päivänä liikkeessä kuokkien ja lapioiden vaikutuksesta.

Maantiede on kuitenkin saaren rikkain ja hauskin tiede.

Saari sijaitsee Kronbergin selällä, muutamia laivan vakomittoja Helsingin pohjoissatamasta. Se on kallioinen maa, ja sen monilta "tuntureilta" saat ihailla uusmaalaisen ulkosaariston raikasta ja voimakasta luontoa. - Rakennuksista on tärkein - mikä minkin mielestä. Useimmat haluavat kuitenkin ensiksi nähdä ravintolan. Sen ihaileminen riippuu paljon siitä oletko ideaalisten vaiko aineellisten nautintojen harrastaja. Kaikissa tapauksissa on ravintola huokeine hintoineen ja mukavuuksineen yleisön suosiossa, ja jo ennestään oivallinen päivällispaikka etupäässä sitä ympäröivän raittiin ja viehkeän luonnon tähden. - Siinä levenee eteesi virkeä, nuorekas taulu: kaunis lakeus nurmipengermineen, hiekkakäytävineen ja nuorine, kukoistavine puineen. Samalla kohtaa katseesi useita virvoke- ja eläin y. m. majoja.

Mutta silloinpa johdummekin puhumaan saaren eläinkunnasta, joka on kappaleen matkaa rikkaampi kuin monessa muussa saaressa. Tärkein eläin on, luulen mä, kettu. Ainakin se pistää ensiksi - nenään, ja asianomaisia vallanpitäjiä ne huvittanevat niin äärettömästi, ett'ei heillä ole sydäntä lähettää niitä teurastuslaitokseen - ei tapettaviksi, mutta lihomaan.

Myöhemmin huomattavat ovat karhut, jotka eivät ole lainkaan yhtä äkäisiä kuin kaupungin mesikämmenet, vaikka vilkkaastihan niitä käydään katselemassa.

Muut eläimet, ylvästelevästä riikinkukosta kainoon ja hiljaiseen turturikyyhkyseen, vikkelästä kärpästä kompelöön kilpikonnaan, ovat vähemmin katsottuja, ellei ota lukuun oravia, joiden nopeat, notkeat liikkeet huvittavat katselijoita erinomaisesti. Melkein kaikki ne näyttävät kärsivän vankeudestansa. Ainoastaan viisaat pöllöt osoittavat filosoofista tyytyväisyyttä.

Kävely pitkin rantaa hiekoitetulla polulla tarjoaa erittäin virkistävää huvia. Laajoja näköaloja, toinen toistansa huomattavimpia, kauniimpia ja raittiimpia, avautuu siinä silmällesi. Parhaiten kuitenkin sopii niitä katsella saaren kolmesta pienestä näkötornista, joista etevin on kaupungin puolisella rannalla jotenkin jyrkästi mereen viettävällä kallion törmällä, jonka niska on tasoitettu tilavaksi hiekkakentäksi, meren puolelta kauniisti aidattuna. - Siinä saat katsella mahtavia näköaloja. Lännessä uhkeana levenee nuori pääkaupunki korkeine tornineen, muurineen ja vihreine puistoineen. Luoteessa Stenbergin ja Hagnäsin konepajat sekä Sörnääsin lastauspaikka monine laivoineen, muistaen isonmoisia taloudellisia hommailuja. - Etelässä näet Pohjan Gibraltarin, seitsensaarisen Viaporin, kuni Roman seitsemine kumpuinensa. Jylhää, vahvaa, hirvittävää, kenties myöskin turvallista on siellä kaikki. Kauheina ammottavat tulikirnujen suut, uhaten turmiota viholliselle. - Vihdoin katseleppa siintävää mertakin monine laivoineen, pursineen ja purjeineen, kunnes katseesi siirtyy Långörnin ohitse Suomenlahden aukealle ulapalle, missä taivas ja meri näyttävät syleilevän toisiansa, johduttaen mieleesi äärettömyyden.

Kuumalla ilmalla sopii mainiosti pistäytyä ottamaan merikylpyjä uimahuoneessa itäisellä rannalla. Sitte voit heittää keiliä radalla ravintolan vieressä - jos haluat. On siellä tanssipaikkakin, kun tanssia halunneet ja soittajat hankin.

Mutta tahdotko nähdä Korkeasaaren parhaassa valossaan? Silloin sinun on tuleminen sinne kauniina sunnuntain iltapuolena. Mikä rikas, eloisa kuva silloin silmiäsi hyväileekään!

Nurmella, siellä täällä, vapaina, huolettomina näet lukemattomia nyyttiretkikuntia kaupungista. Mikä lepää loikoen, kuka taas loikoo leväten: tahi vetää vanhurskaan viatonta unta tukevan atrian päälle. Tuossa istuu muutamia kahvitätiä pannunsa ja mukavien höystöneuvojen ympärillä niin tyytyväisinä, että katsojankin sydämmeen tunkeutuu omituinen sopusointu.

Tuossa on työmiesperhe. Raskaan viikkotyön perästä tuntuu lepo suloiselta. - Siinä nojaa mies mukavasti pään käteensä, irtauttaen silloin tällöin pienosen savupilven piippunysästään, nurmella loikoessa. Äiti puuhaelee kahvipesän ääressä pannuinensa. Lapset heittävät voileipiä rannalla. Perheen pienoisin taimi kellii riippumatossa, joka on äidin huivista tekaistu. Siinä leikittelee hän "pennin pullalla" tahi loruelee murheettomana omia jokelluksiansa. Äiti levittää sitte liinan nurmelle, sijoittaa siihen kahviastiat, sokeritötterön ja seltteripullon, kermoneen. Puhdasta, viatonta ja virkistävää on heidän tyytyväisyytensä ja ilonsa.

Toisia ryhmiä, yhä uusia, hiukan toisenlaisia tahi kokonaan eri laatuisia, tapaat heti vieressä.

Vartavasten tehtyjä kahviliesiä on rantakivikolla monta, ja melkein kaikissa niissä keitellään sunnuntaisin, kun kaunis ilma vallitsee.

Vaikka juopuneiden räyhäilyä ei saarella sallita, tuovat aina jotkut kuitenkin melua mukanansa, siten muistuttaen tuota luonnotonta, hiljaisen ilon ja tyytyväisyyden hävitystapaa.

Onpa todellakin suuri onni kaupungille, että sellainen puisto, kuin Korkeasaari, on niin lähellä. Paremmin ei anniskeluyhtiö olisi voinut runsaita varojansa käyttää.

[Lähde: Päivälehti 22.5.1890 sivu 4]