Korkeakoski.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Jo lasna katsellessa kuohujas,
mä aina tahdoin nähdä sieluas.
Niin tuntui: elo sullai sykki
kun pyörre leikin toistaan lykki.
Nyt tiedän miksi viihdyin vieressäs
ja eloa ain’ etsin pyörteistäs.
Oli tenho pauhullasi minuun,
mä peiliin kurkistelin sinuun.
Kuin lakkaamatta kuohus ryöhyvi,
niin mullai sielun aallot vyöryvi;
sun laillas rintain taisto pauhaa,
en mistään voi mä löytää rauhaa.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.