Korjuun tunnit

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Oi varstan kalke, humu puimakoneen
ja peltotieltä elokärryin jymy,
en teitä kuullut ole päivään moneen!
On huulilleni jähmettynyt hymy.
On niinkuin vasta heräisin ma siihen,
kun kuulen miesten huudot luota riihen,
niin soi ne helähdyksin teräskirkkain.
Jo laannut soitanto on kedon sirkkain,
ja lehdon siivekkäiden orkesteri
on hajaantunut. Hiljaisuus ja sumu
pian tienoon piirittää, ja tyyntyy veri.
Syysaamuun kiirii puimakoneen humu,
se vonkuu, keinuu, huokaa kumeasti,
ja suviöistä humaltuneen pääni
ja sydämen, mi nautti sokeasti,
syysvaloon herättää tuo syksyn ääni.
Näin tyynesti en nähnyt päivään moneen.
Oi korjuun tunnit, humu puimakoneen!


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.