Kommunismin kehto

Kommunismin kehto.
(Laatukuva.)
Kirjoittanut Zacharias Topelius

Katu. Hampuri? Lontoo? Wien? Pariisi?

Ilta. Pimeys. Myrsky. Erään puodin

suuressa peili-ikkunassa herkkuja kaikilta

maailman meriltä ja mailta, kirkkaasti valaistuina.

Se kaikki aukeaa kulkijan himoavalle katselle,

siitä kaikesta tuoksuu mielihalu, siitä kaikesta loistaa mielihyvä.

Astu sisään! Etkö tunne Herran sanaa:

»Minun oli nälkä, ja sinä annoit minulle syödä»...

– Niin, pienellä lisäyksellä: syö, jos sinulla on kultaa!

Siellä yltäkylläisessä paratiisissa

häilyy divaaneille ojentuneita varjoja

vierellään pinoittain ostereita, hummereita ja samppanjaa.

Mutta ulkona seisoo, puoliksi kadun pimennossa

ja puoliksi ikkunaruudun valon häikäisemänä,

sen toisessa nurkassa nälkiintynyt ihmisraukka,

yllään ryysyjä, ja toisessa nurkassa

köyhä äiti nälkiintyneen lapsensa kanssa.

Sinä, joka istut sisällä pikarin ääressä kylläisenä,

aja heidät pois, jos he tuijottavat himokkaasti sisään!

Ammu heitä raehauleilla, jos he kurkottavat

laihan kätensä kohti herkkujasi

ja sanovat sinulle: varallisuus on varkautta!