Kommunaardit

Kommunaardit Kirjoittanut Demjan Bednyi

Suomentanut Jalmari Virtanen

Leivän puute, kaiken puute,

Ortto on niin huolissaan.

Hepo Ortolla jos onkin,

Puuttuu auraa, siement’ vaan.

Huotin seinät irviin käyvät,

Huolist’ Huoti harmaantuu:

Vanha aura onpi hällä,

Hepo puuttuu, puuttuu muu.

Ondrein selkää huolet painaa,.

Vanhus kiroo kiukuissaan:

Siemenviljaa ois nyt hällä,

Hepoa ei, auraakaan.

Sattui Huotin vastaan Ortto,

Ondrei joukkoon jatkon toi,

Sana sanaan liittyi siinä,

Ukot hartaast’ aprikoi:

– Oi-joi, veljet, huolet painaa!

– Multa köyhyys voimat vie...

Hetken siinä tuumailtiin, ja

Aukes yhteistoimeen tie.

Mitä ennen eriksensä

Oli, yhteen pantiin nyt:

Siemen, aura, hevonenkin,

Sekä peltoin viljelyt.

Ondrei Orton kanssa kyntää,

Huoti käyttää vasaraa,

Yhteistöin myös nousee parret,

Tuvan seinät kohoaa.

Työ kuin hihna hauskast’ luistaa

Missään nyt ei synkkää, ei!

– Veljet, onneksenne olkoon!

Kommunaardit, terve, hei!

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.