Kolme tyttöä

Kolme tyttöä. Kirjoittanut Arvid Genetz

Tieän Helvin hienohelman,

Sulosuun, soleavarren;

Valmis ois vaeltamahan,

Kerallani keikkumahan

Vaikka tunturin laelle,

Tahi santahan Saharan;

Vaan on pikkuisen pilalla:

Ylen äijän ymmärtäjä,

Viisastelija visuinen.

Minä tuhmaksi tulisin,

Menisin mitättömäksi

Rinnalla tytön rivakan.

Tieän sirkeän Selinan,

Punaposken, pulleaisen,

Mielialalta mieluhisen,

Aina ihmehen iloisen.

Taitaisi minulle tulla,

Ruveta kotiratoksi;

Vaan ompi vähän vialla:

Ylen äijän ääntelijä,

Melke’in kovin meluisa,

Laulelija, taitelija,

Soittojen sovittelija.

Tuosta korvani kuluisi,

Lukkohon lupistuneisi,

Saisi vielä kuuromykkä

Tästä potrasta pojasta.

Tieän, tieän Elli kullan,

Muistan impyen ihanan!

Eilen iltamyöhäsellä

Ellin silmiä nähessä

Tähet tuikki kirkkahammin,

Maa ja taivas leimahtivat,

Oma syömmeni sykähti:

Kaikki kaihoni katonut,

Lemmen tuli tukehutettu

Astui alta jäisen kuoren

Ehommaksi entistänsä;

Kaikki syntini syvimmät,

Syöjätärten syytelemät,

Öisnä häyrynä hävisi,

Himot hurjat hiljenivät.

Tuli tyyni tuntohoni,

Tyyni myrskyjen tyköinen,

Tuli riemu rintanani,

Riemu murhe’en mukainen. –

Tuopa neiti turvissani,

Jaksaisin jaloille töille

Isänmaalleni iloksi;

Vaan on virhi suuren suuri:

Kylmä on kysynehelle,

Lemmen liekin tuntematon.

1875.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.