Kolme maljaa (1875)

Kolme maljaa. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Vielä sulo Suomessamme

Kielet kanteloisen soi,

Liikutella tuntojamme

Laulun sävel voi.

Varmaan Wäinämöinen tässä

Hengessään on meitä lässä!

Väinön maljaan tarttukaa!

Hän se kanteloisen keksi,

Hältä laulut ikuiseksi

Perinnöks sai Suomen maa!

     Saakoon sudet lampahiksi

     Soitto yhä!

     Tehköön korpit kyyhkyisiksi

     Laulu pyhä!

                         Hurraa!

Vielä vasaroiden kalkkeet

Kuuluu; sepät työssä on.

Säkeniä säihkyy; palkeet

Lietsoo ahjohon.

Muistakaamme Ilmarista,

Seppoamme kunnollista,

Malja hälle veikkoset!

Taivaan takoi hän jo ammon,

Takoi Pohjolahan Sammon,

Takoi miekat, asehet!

     Kuontukohon kaluiksemme

     Raaka-aine!

     Nouskoon suureks seppiemme

     Työ ja maine!

                         Hurraa!

Vielä Lempi kiikkuu, kiehuu

Nuorukaisen rinnassa,

Se myös hehkuu, liikkuu, liehuu

Neidon povessa.

Lemminkäisen maljaan kiini!

Loiskis pohjaan, pohjaan viini!

Hän se elää, kuolla ties!

Hänpä – hiis sen hulivilin

Töistä viitsii tehdä tilin –

Lempimään ol’ aika mies!

     Olkoon puhdas lemmen maja

     Rinnassamme!

     Lempikäämme armasta ja –

     Suomeamme!

                         Hurraa!

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.